Kokeita, jälkiä ja esineruutua

Kevät on saanut selkeästi koirien kanssa touhuamisen lisääntymään. Lämpenevät kelit ja ehdottomasti ne pidentyneet päivät antavat lisää aikaa ja motivaatiota ohjaajalle. Pian ja Pätkän kanssa on ehditty käydä parit extemporetreenit ja to do – lista sen kuin pitenee, lisäämme sinne hyppynoudon paluun *vahvassa olevan* kiertämisen ja ampumisen. Kyvyssä hypätä ei Pepillä ole selkeästi ongelmia, koska se on esittänyt vauhdittomia puhtaita loikkia metrisestä, mutta kapulan kanssa sinnikkäästi koira kiertää paluussa. Tätä on purettu a) ottamalla paluu uudestaan ja b) tekemällä ilman kapulaa hypyt molempiin suuntiin, jos koiralle vahvistuisi ajatus että sen kautta tullaan myös takaisin.

Helatorstain sisältävä viikko oli täynnä ohjelmaa, kesälomapäiviäkin uhrattiin siihen pari. Keskiviikko startattiin talkoilemalla yhdistyksen käyttäytymiskokeessa ja torstai jatkettiin tokon merkeissä toimitsien yhdistyksen koetta. Uhkaavat kaatosade ennusteet eivät olleet totta onneksi kumpanakaan päivänä ja kokeet saatiin vietyä läpi suosiollisessa säässä, joka vaikuttaa aina suoraan viihtyvyyteen. Osallistujia olisi mahtunut molempiin kokeisiin enemmän, liekö myöhäinen kevät vaikuttaneen harrastajien treenimääriin ja vielä ei koettu olevan koevalmiita.

Perjantai aamuna lähdin ajamaan kohti Kuhmalahtea, Hennan ja Jukan maaseutuparatiisiin palautumaan talkootunneista. Sauna ja siideri sekä hyvä seura on aina paikallaan. Noiden lisäksi oli tarkoitus toki treenata myös koiria, kun etäisyyttäkin asuinpaikoissa on sen verran että on kiva päästä välillä konkreettisesti treenaamaan yhdesssä. Startattiin esineruudulla metsäjälkien vanhentuessa. Peppi sai yhden ruhtinaallisen mielikuvaharjoituksen. Olin siihen tyytyväinen. Aiempien harjoitusten mukana Pep on käsittänyt että tällä on joku tarkoitus, ja ajatuksissani oli kokeilla voisiko mielikuva toimia koiralle nyt, kun pohjalla on parempi esinemotivaatio. Suurimpana taka-ajatuksena on tavan toimiessa saada koiralle suora pisto ja varmempi uppoaminen takarajalle asti. Patukan kanssa kurvattiin alueen takakautta esine ruudun puoleen väliin ja samaa reittiä takaisin ja sitten lähetyslinjalle lähetys kohti esinettä. Peppi teki oikea-oppisen mielikuvan, lähti suoraan ja palautti sen. Mielessäni olin pitänyt mahdollisena, että se kaartaisi meidän vientijäljelle. Kun koira kuitenkin teki niin kuin ajatus on, jatkan tällä eteenpäin.

Huuru metsässä

Huuru metsässä

Jäljen tein Pepille nurmelle, kolmella kepillä. Kepit oli nyt yhtä lailla kolmatta kertaa mukana. Itse jäljestys oli Pepille tyypillistä, vähän turhan vietitöntä eikä se koskaan ole esittänyt kauhean suurta ruokahalua ja nytkin lihapullia näkysteltiin muodon vuoksi. Keppien osalta on kuitenkin ollut helppo päästä niitä vahvistelemaan, koska koira on ensimmäisestä kerrasta asti keppiin reagoinut. Nämä pari kertaa olen käskenyt koiran kepille maahan, vapauttanut ja leikkinyt sekä haukuttanut, sen jälkeen rauhassa maahan, liinojen selvitys laittanut pari namia seuraaviin jalanjälkiin ja lähettänyt koiran jatkamaan. Lopussa on ollut keppi, ruokaa tai lelu.

Kaipaisin koiralle kyllä enemmän vimmaa tähänkin tekemiseen. Tämän kevään jäljillä on kuitenkin todennut muutaman asian; koiralla on vaikeuksia alustan vaihdoissa ja varmimmillaan se on nurmella, jälkiä voisi alkaa vanhentamaan enemmän ja kulmiin paneutua.

Nessa

Nessa

Illalla muiden lähdettyä kotiin kiersimme tiluksia ja ihailimme peilityyntä järveä. En yhtään epäile miksi Henna Mattilassa viihtyy, paikka on kyllä sellainen rauhallisuuden tyyssija. Sinne kaipaamaani saunaankin pääsin.

IMG_7640

IMG_7655

IMG_7635

IMG_7656

Seuraavana aamuna ennen kotiin lähtöä polkaisimme vielä jäljet pellolle. Peppi sai perussuoran kepeillä namien vähyydestä johtuen. Koira esitti itselleen poikkeavaa aktiivisuutta ja intoa autolla vermeitä pukiessa piippaamalla sekä päästämällä oikein kimakat saalishaukut (mikä on ennen kuulematonta), sen sijaan jäljelle lähettäessä mielentila putosi tuttuun tyyliin. Koska tähän asti olen käskenyt koiran kepeille maahan, päätin viimeisellä odottaa mitä koira tarjoaa ilman apua. Pep pysähtyi kepille ja hetken hiljaisuuden jälkeen hieman epävarman oloisena koira alkoi käydä etuosa edellä maahan. Tähän puoliväliin liikettä annoin sheippaamaalla *stap!* ja koiran ahteri putosi peltoon sen heilauttaessa häntää sellaisella ”osasin!” ilolla, että uskoin valintani ja vahvisteen olleen juuri oikea.

Loppumietintäni viikonlopun harjoituksista on tehdä enemmän mielikuvia esineruudussa ja alkaa siirtymään patukasta todellisiin esineisiin. Jäljen osalta olenkin vähän sormi suussa, koska koiran halu autolla ja itse jälki on niin eri kaliiperia, että aloin ajattelemaan tässä käyneen pienen lapsuksen: kun koira on saanut ajaa jälkiä melkein nollatilassa (kun se ei ole juurikaan muuta esittänyt) niin sinne on päässyt jo muodostumaan väärä tunnetila. Ei sillä, etteikö viime syksynä olisi yritetty tehdä töitä paremman innon suhteen, extraherkuilla, kaivamalla purkkeja maahan, jotka koira saa kaivaa ylös, haukuttamalla jne. Mutta nyt joudun pohtimaan tätä urakalla, koska ruoka tai lelut ei itsessään tuota niin paljoa kuin soisin toivoa. Koiraa kyllä jo tuntien tiedän sen petraantuvan kun se saa varmuutta alle, mutta riittääkö se? Erilaisia alustoja tarvitsee harjoitella paljon. Samaten voin lopettaa sen sirkuksen kepeillä, koska se ei sinällään anna niin paljoa kun moisella ärsykemäärällä tulisi jo saada, jos sama ja jopa parempi saadaan ilman sirkusta. Otetaan tähän hyvä ilmaisu maahan sopivalla tottelevaisuudella ja siihen rauha sekä hyvä, kelpaava ruoka tarvittavaan nälkään.

Kiitos Hennalla ja Jukalle vieraanvaraisuudesta viikonlopunn osalta, toivottavasti saadaan revassia :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s