”Ihan puppua!” sanoo Peppi. En ole haastava, en vain aina ymmärrä tai ihan aina ehdi kuunnellakaan mitä minulta haluttaisiin. Toisaalta luulisi jo kaikkien ymmärtävän, että haastavuuden sijasta naisen ei vain kuulu olla ”ihan helppo” ja vähän ne tunnetilat on kiinni kiinnostavuudestakin! Siis siitä kuinka paljon minua kiinnostaa. Tosin olen yleensä joutunut aina väliin kiinnostumaan vaikka se ei niin huvittaisikaan.
Olin tänäänkin Tähti! Pääsin malliksi ja kuka tyttö ei tahtoisi moista. Ensimmäinen otos oli kuulemma huonolla taustalla ja silmätkin piilossa eikä asennekaan kohdillaan. Minut nostettiin kiikkerän parveketuolin päälle ja käskettiin istumaan. Hei! Jos olisin haastava, en olisi istunut siinä sekunttiakaan. Ajattelin osoittaa olevani ihan ammattilainen, kun kerran yleisöllä on mahdollisuus muovata mielikuvansa ihan itse.
Kertovat kuitenkin, että kesä on täynnä töitä ja työtä ihan hirveästi. Eikä ne ole näitä mallin hommia. Jotain listaa pääni menoksi on ohjaajan ajatuksissa pyörinyt. Esineruudun harjoittelu on kaikista lupauksista huolimatta jäänyt vähemmälle. Siellä tarvitsen kuulemma lisää mielikuvia ja merkkien vahvistamista. Ilman mielikuvaa en irtoa tarpeeksi kauaksi enkä työskentele suoraan kuten tahdottaisiin. Jäljellä me saadaan ohjaajan kanssa molemmat harmaita hiuksia. Metsässä en oikein ole ymmärtänyt koko touhua, ja nostelen nenääni liian ylös. Puhuvat jostain motivaatiosta ja vähensivät namit, kun tein niille täydelliset viettikatkot. Nyt niitä on siellä täällä pieninä kasoissa vahvistamassa kulmien jälkeen ja jäljen nostoja. Näkölähtöjä olen saanut ajaa kanssa sekä ihan tuoreita jälkiä, sanottiin että olin masennusta parempi kahdella viimeisellä jäljellä mitä olen tehnyt. Ilmaisut on sentään hyvällä tolalla, mutta jana vielä listalla ”tulevaisuudessa”.
Tottiksessa olen saanut harjoitella jonkun Otto-paran pallolla eteenmenoa. Se ei ole lähelläkään koevalmista liikettä. Jääviä ei ole harjoiteltu eli mun oletetaan olevan edelleen epävarma suoritanko istumisessa oikean jäävän ja maahanmeno on hidas. Tasamaanouto ei ole enää nollaliike, mutta sitä tulisi päästä harjoittelemaan häiriöstä ottamassani paineessa. Esteillä on joku ihme neuvottelu käynnissä. Minä noudan, en tajua miksi niitä esteitä tulisi vielä hypätä matkaa hidastamassa – tai miksen saa ihan itse valita kumpaa estettä suoritan. A on paljon hauskempi laite. Sitä hauskuutta kuulemma siinäkin tullaan vähentämään puuttumalla harjalta roiskaisuihin ja opettamalla jotain alastuloja. Seuraan melko pätevästi, mutta senkin ne ovat pilanneet ampumalla. Reagoin laukauksiin. Alkaa jänskättää, ja jos alkaa jänskättää ei voi ihan satasella tehdä sitä mitä haluttiin. Mun täytyisi kuitenkin luottaa että selviän, tiedän sen. Ainakin sitä on mulle tolkutettu, että ei saa hypätä metriä ilmaan, ohjaajan oikealle puolelle tai unohtua tuijottamaan äänen suuntaan. Karsea paine. Reitti alkaa olla mulle paremmin selvillä. Yksi treeni sain leikkiä Käämin kanssa (jahdata bordercollieta), se oli siistiä – en viitsinyt välittää parin ekan kerran jälkeen paukuista. Sitten ne taas vaikeutti asioita ja se sama homma tuli seuraamiseen, reagoin kyllä mutta en pilannut muiden päivää venkoilulla vaan jatkoin seuraamista hitusen vähemmällä voimalla. Sain palkankin enkä muistanut jäädä muistelemaan asiaa seuraavaan pätkään. Sitä sanottiin hyväksi yritykseksi. Sirunlukeminen, tarkistus ja luoksepäästävyys saapuvat taas ohjelmaan. Roskaa. Samalla kuitenkin epäröivät tuleeko tästä mitään vai onko ampuminen mun akilleen kantapää. En hei tiedä sitä itsekään vielä ja noiden mukaan mulla nyt on tosi monta kantapäätä!
Olen päässyt lampaillekin. Joskus olen hyvä, toisinaan laitan ihan lekkeriksi. Pitäisi pysähtyä, tehdä laajempaa kaartaa, löytää varmuutta poispäin ajoon ja ennen kaikkea jos pääsee lammelle treenin jälkeen olisi suotavaa että olisin lätäkössä enkä kaivaituisi viereiseen saviojaan piehtaroimaan. Kaikkea haluttaisiin ja siitä huolimatta annetaan vain kylmä suihku navetan puutarhaletkusta, kun muuten en olisi saanut enää kyytiä kotiin! Kysympähän vaan miltä teistä tuntuisi olla väkisin jääkylmässä suihkussa?!
Marinasta huolimatta, ja siitä että mun täytyy niin usein niin paljon yrittää ja aina vaan paremmin. En pidä vapaapäivistä. Olen ihan ”pain in the ass”, jos tulee monta harrastamatonta työpäivää väliin. Sen verta voin myöntää, että ehkä vähän tykkään touhusta.
Terkuin, Peppi
turrit 