Syötävän suloinen Nuka

Pentu on osoittautunut aika mainioksi pakkaukseksi. Pentumaiseen tapaan se syö kaikkea; kiviä, jalkalistoja, kenkiä, keppejä, leluja, luita, ruokakuppeja (materiaalista riippumatta) yms.

Kun pieni alkaa olla aivan uupunut se saattaa möyriä syliin ja nukahtaa polvien päälle. Muulloin se tipahtaa yleensä tuolin alle, sängyn alle tai vaatekaappiin.

2014-08-02-276

Ruokahalu sillä on hyvä, maltti saada nappula kuppiin viimeisenä … huono. Toisinaan se riehaantuu leikkimään rajusti, toisinaan puolilaimeasti. Ylipäätään on vaikea aavistaa milloin se on parhaassa viretilassa, kun se toistaiseksi muutenkin ailahtelevaisilla aikatauluillamme elää ihan omaa elämäänsä. Kuumuutta Nuka ei kauaa kestä, se vie nopeasti mehut ja alkaa maastoutuminen puutarhapöydän alle varjoon.

Pennulla on erikoinen tapa jännittää paikkoja kerran, seuraavalla kerralla se ui siellä kuin kala vedessä. Ihmisiä se rakastaa varauksetta, mutta uidessaan kuin kala vedessä ei rääpäle tarvitse minua enää lainkaan. Jotain hyväntahtoista herjaa olemmekin saaneet kuulla siitä, että meidän välisessä leimaantumisessa olisi vielä aika lailla tehtävää.

Kasvanut pirpana on kilon viikossa, ja jos Brysselin lentokentällä lähtöpaino oli neljä kiloa niin viikko sitten maanantaina vaaka antoi 6,1 kg.

Tytöt on päättäneet että tuo nyt asuu meillä. Tosin etukäteisaavistukseni oli oikeassa. Peppi otti pennun heti joukkoon (Peppi on ylipäätään sellainen, etä ”ai mun täytyy tykätä tästä.. kai mä sitten tykkään – oli kyse pallosta, tottiksesta… tai näemmä pennusta) ja Tao vanha hapannaama väläytteli vain alkuunsa vain hammaskalustoaan.

2014-07-24-245

Tao lämpeni sitten aikansa kuluttua. Tosin koskaan tämä mun ”eristä koirat toisistaan työpäivän ajaksi” ei ole onnistunut. Ei Pepin kanssa, eikä nytkään. Alkuunsa pentu jäi puoleen taloon. Koska se on pikkiriikkinen, sepä mahtui koiranportin puolien välistä. Laitoin paksut matot roikkumaan porttien ylle ja kotiin tullessa pentu esitteli miten suvereenisti maton kulmaa siirretään ja puolien välistä pujahdetaan sinne ja tänne.

Ilman haavereita ei tietystikään ole selvitty. Tauno vanha hapannaama on tintannut pentua kolmesti. Seurauksena huutoa ja hätääntyneisyyttä. Pienellä on yksi vaarallinen tapa vielä jäljellä. Se yrittää nisälle. Sillä onko yrityksen kohde uros tai narttu, ei ole väliä, kunhan se on briardi ja väriltään musta. Taon ikääntynyt vatsanahka roikkuu jo sen verran, että sieltä saapi kaiken huipuksi kiinni, ja tätä Tao ei arvatenkaan siedä.

Peppi runttasi pentua myös leikkiessä, hyväntahtoisesti, mutta liian rajusti. Se on eniten huolestuttavaa, koska sen seurauksena pentu on aika ajoin ontunut toista etujalkaansa.

Minä löin pientä noutokapulalla päähän. Sitä Pepille heittäessä en kättä taakse päin heilauttaessa havainnut sinne ilmestynytta pentua ennen kiljahdusta, ja vahinko oli jo tapahtunut. Eilen reppanaa pisti ampiainen. Tästä ei onneksi seurannut mitään vakavia reaktioita. Onneksi kaikkia paha unohtuu jos pääsee mielipuuhaan Top1 = perunamaahan möyrimään.

Mainokset

2 thoughts on “Syötävän suloinen Nuka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s