Kirjoittaja

kuva: Harri Puranen

Minä toivoin pienestä pitäen koiraa, sitä saamatta. Tätä lapsuuden aikaista puutetta on sitten monin kerroin paikattu aikuisiällä. Ensimmäinen koirani oli sekarotuinen Vili ja pian Vili sai kaverikseen vuonna 1998 ensimmäisen briardini, mustan uroksen nimeltä Blanco. Blancon kanssa tie vei koiraharrastusten sekä yhdistystoiminnan maailmaan. Nykyään vapaa-aikani täyttää yhtä lailla kengänpohjien kuluttaminen treenikentillä ja lammasaitauksessa kera kahden briard nartun; Taon ja Pepin, kuin panostus erilaisiin tehtäviin rotuyhdistyksessä. Mukana arjessa seuraa myös hevonen, jota kutsutaan Elliksi ja Miisa-muori, kissa joka ei kuole koskaan.

Vuosien varrella koirien kanssa on tullut tutustuttua eri lajeihin, metsäjälkeen- ja hakuun, tokoon ja viimeisempänä villityksenä paimennukseen. Missään näissä ei opittava ole loppunut koskaan ja yhä edelleen kouluttamisen suurin mielenkiinto on oppia itse ymmärtämään ja sitä kautta kehittyä koiranohjaajana, kuin kouluttajana. Yhtälailla on ilo saada seurata koiransa kehittymistä lajeissaan.

Tokopuoli on varmasti viime vuosina ollut vahvimmiten esillä harrastuskimarassa. Tokon koetoimitsijakortin suoritin vuonna 2007. Taon siirtyessä pikku hiljaa kohti eläkevuosia, on Pepin harrastusten tavoitteena pääpaino pk-lajeissa sekä paimentamisessa, jossa ohjaajan luontaiset taipumukset on koiraansa heikommat.

Kennelnimi Cuperkejkan on ollut nimissäni yhtä lailla vuodesta 2007. Itse kasvatustyö antaa odottaa itseään vielä tulevaisuudessa sillä omistukseeni ei ole siunaantunut narttua, jolla kokisin kasvatustyön aloittamisen mahdolliseksi. Ajatukseni koiran kasvatuksesta painottuvat vahvasti luonteen ominaisuuksiin ja hartain toiveeni olisi säilyttää oma rotuni, briardi – monipuolisena harrastuskoirana.

2014 heinäkuussa tyttöjoukon jatkoksi muutti meille Nuka Belgiasta. Aika näyttää mitä tämän tytöntyllerön kanssa tulevaisuus tuo mukanaan.

Pidän koirasta joka on rohkea, avoin ja tempperamenttinen. Koiran tulisi omata leikkihalua, uteliaisuutta, taistelutahtoa sekä koulutettavuutta. Nämä eivät ole itsestään selviä jokaisessa briardyksilössä, ja toivoisin niiden vakiintuvan rodussa enemmän.

5/2012, Annamari

 

Mainokset