Aksaa, silmäpeilausta ja luonnetestiä

Nuuska on käynyt muutaman startin lisää hylly-sarjaansa, vikalistalle löytyy koko ajan lisää harjoiteltavia asioita! Eikä ne vanhatkaan ole sieltä poistuneet, etenkään lähtöongelmat. Sen lisäksi kun vielä ohjaaja osaisi aina liikkua pois tieltä ja vielä oikeaan suuntaan. Annoin myös periksi että kontaktille täytyy rakentaa jonkinlainen suoritustapa ja niin Nuuskalle on nyt naksuteltu pysäreitä. Näitä ja lähtöjä käytiin harjoittelemassa epiksissä toissa viikonloppuna.

 

Sen lisäksi Nuu kävi silmäpeilauksessa ja sai terveet paperit ja tänään piipahdettiin varasijalta luonnetestissä.

Nuu ei vieläkään ole ihastunut vieraisiin ihmisiin ja näin ollen se ei ymmärtänyt sosiaalistamisen päälle alkujutustelussa alkuunkaan, eikä ollut halukas leikkimään vieraan kanssa. Tuomarilta kyllä saatettiin käydä hakemassa keppi pois, mutta ei varmasti palautettu. Sen sijaan omalla lelulla kelpasi leikkiä ohjaajan kanssa, ja siitä vedossa siirrettynä tuomarin käteen, suostui knääpiö taistelemaan vähän muidenkin kanssa. Ote piti tosin kerran korjata, kun huomasi että nyt vastavetäjä vaihtui.

Kelkalla koira ei kokenut uhkaa vaan oli kiinnostunut saapuvasta kelkasta ja menikin sitä remmin mitan vastaan, väistellen sitten kelkan kiskomista jaloissa koko ajan samalla tutkien.

Ohjaajaa kohti hyökkäys tapahtui kuin kopiona Taosta ja koira oli saaliilla jahdaten enemmän hyökkääjän keppiä ja kepin pois heitossa lähti kepin perään. Pari virkahaukkua irtosi hyökkäyksen jatkuessa ja edessä oltiin koko ajan, mutta mitään totista puolustajaa ei pikkulikasta löytynyt. Tuomarin luota tultiin aika vauhdilla luokse, koska mikä voisi olla epämiellyttävämpää kuin seura, jota ei itse valinnut.

Haalari ei aiheuttanut mielenliikkeitä suuntaan tai toiseen, mutta tynnyriltä saatiin aikaiseksi voimakas pelästyminen ja väistöliike. Yllätykseksi itsellekin, koira meni kuitenkin suoraan katsomaan tynnyriä. Tässä vaiheessa ehkä väittäisin, että koira jäi aiempaa hermostuneempaan tilaan.

Pimeästä huoneesta sitten Nuu ensin tutki ja käytti pähkinää, kokeili tassulla siirrellä tuoleja ja kiipesi etutassuilla niiden päälle lopuksi päättäen, että tässä on ylittämätön este – heittäen hanskat tiskiin ja kävi maate odottelemaan. Lopuksi koira tuli luokse avuilla kutsuttuna.

Itseään Nuka ei seinässä puolusta, vaan käänsi hyökkääjälle takalistonsa ja päätti sulkea sen pois maailmasta ”see no evil, hear no evil..”.

Loppuun vielä laukaukset, joista osasin odottaa laukausvarmaa.

31957475_10214700136470444_5184656572931899392_n

Toimintakykyyn olen tietysti pettynyt, etenkin hienon kelkan jälkeen, mutta pimeässä huoneessa ei toivottua tulosta syntynyt ilman apuja. Hermorakenne saisi aina olla tulla perus plus ykköstä kivemmaksi ja kohtuullisen vilkaskin riittäisi, mutta miten käsi kädessä nämä nyt sitten kulkevatkin.

Koiran pidättyväisyys tuomarin mukaan näkyi joka osiossa, mutta olivat tyytyväisiä ettei koira osoita näissä tilanteissa kuitenkaan aggressiivisuutta, vaikka se ilmiselvästi valitsee itse kenen kanssa se haluaa kaveerata ja kenen kanssa ei.

Puolustushalun pienuus yllätti, mutta ehkä kaverin kanssa kilpaa huutaen näyttää aina vähän vahvemmalta kuin onkaan 😀

Näillä uusilla arvostelu a/b mahdollisuuksilla minulle ensimmäinen kerta saada lomake käteen, niin pitihän se tutustua arvosteluohjeeseenkin:  https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/luonnetestin_arvosteluohje_01012015.pdf

Mainokset

Sivulta 2017 sivulle 2018

Viime vuosi alkoi surullisesti, sillä tuli aika päästää Tao kivuttomille maille. Se on aina yhtä vaikeaa – tehdä päätös ja luopua.

24875_1365974622804_2758499_n

Taon merkitys lauman stabiloitsijana oli suurempi kuin olin ymmärtänyt. Ensiksi Peppi päätti heittää juoksurytminsä uusiksi ja koska Nuka ei voida jäädä Pekkaa pahemmaksi, seurasi se Pepin juoksua.

Meni myös aikansa ennen kuin osasin laskea yksi + yksi. Peppi alkoi yskimään, kun hihna kiristyi kaulalla tai oltiin tosi tohkeissaan esimerkiksi ulos mennessä. Pikku hiljaa yskä alkoi vaivata toden teolla ja minä aloin epäilemään, että Taon poistuman jälkeen Peppi on alkanut haukkumaan yksinolo-ajat tauotta. Eläinlääkärissä ei kuitenkaan löytynyt kuin ärtyneet äänihuulet ja lievästi ärtynyt nielu – eläinlääkäri epäili närästystä. Närästyslääkkeet ei kuitenkaan auttaneet vaivaan ja lopulta Peppiä tutkittiin taas röntgenkuvineen, bael-näytteineen ja keuhkomadotkin poissuljettiin – löydökset eivät olleet edellisiä kummempia.

Nyt Peppi ja Nuuska on viettäneet toimisto-koirina työpäiviä ja yksinoloajat on minimoitu, koska itse epäilen että suurin aiheuttaja kroonistuneelle yskälle on ollut haukkuminen. Kortisonikuurin aloitukseen yskä katosi kuin seinään, nyt lääkitystä on pikku hiljaa alasajettu – aika näyttää palaako yskä ja tarvitsemmeko jotain ylläpitoannosta lopun elämän.

17493183_10211214954543074_2919828583871902558_o

Nuuska ehti reilussa vuodessa kuitenkin käydä kaksi näyttelyä; Salosta VSP ja SERTi ja erikoisnäyttelystä EH. Sen lisäksi tyllerö totteli itselleen koulutustunnuksen käyttäytymiskokeesta ja starttasi tälle vuodelle agilitykilpailut, joista on plakkarissa yksi LUVA ja useampi HYLly.

19059907_10211948124231858_6856434763960621888_n

Aikani kuluksi faceliftattiin meidän wordpress, luvaten että sen ominaisuuksiin tutustutaan paremmin tulevaisuudessa. Aikaansaamiseni tason nykyään tuntien, epäilen että sitä saa odotella – koska kohta saa taas möyriä kukkapenkeissä ja kuunnella linnunlaulua!

20157382_10212336279855506_2904583347670019152_o

 

 

Elokuusta syyskuuhun

Kesä meni aivan liian nopeasti. Muutama tuhannesta projektistani kotona saatiin pari maaliin asti. Kanojen lukumäärä kasvoi muutamalla tipulla ja Pikku-Ukko-kukollekin löytyi koti näin syksyn kynnyksellä, eikä sitä tarvitse laittaa pataan.

13517371_10208676083952896_29634869356570722_o

Tytöt on käyneet keräämässä mustikoita, vadelmia ja sieniä. Nuuskan lempihommaa on kananpaskassa piehtarointi. Erkkarista tytöt toi kotiin EH:t sijoittuen molemmat kilpailuluokissaan kuitenkin: Nuu avoimen neloseksi ja Peppi käyttöluokan kolmoseksi.

13913965_10209019460657099_2464224699554451779_o(Nuka @Harri Puranen)

13925991_10209019460417093_3680161132226663825_o(Peppi @Henna Lindell)

Optimistisena ilmoitin Nuuskan pariin muuhunkin näyttelyyn, mutta ilmatieteenlaitoksen luvatessa kaatosadetta, sain hyvän syyn jäädä kotiin.

Nuka sai käydä myös parit epikset kesän aikana, joista ei jää jälkipolville mitään kerrottavaa. Ehkä joskus opin ohjaamaan… Sen iloksi voidaan viihdyttää teitä videollakin, jossa voi miettiä kuinka monta virhettä radalle (lyhyelle ja helpollekin) voi mahtua. Ilo kuitenkin on, että kananpaskan lisäksi tämäkin on nuuskasta tosi pop!


Syksylle olisi vielä luvassa paimennusta ja turrileiriä.

Poksu ja Tyllerö vaatii vielä omat rivinsä. Nämä pikkuruiset metsästettiin ulkorakennuksesta heinäkuun alussa noin neljän viikon ikäisinä. Sitä oliko mahdollinen emo synnyttänyt vai siirtänyt pennut löytöpaikkaansa jää arvoitukseksi. Loisia kuhisevat pienet villikissan alut muuttivat kuitenkin ensin karanteeniin kylpyhuoneen puolelle ja ajan kanssa lääkittyinä sekä madotettuina ne sai ottaa haltuun enemmän tilaa. Mikä söpöyden yliannostus olikaan saada seurata niiden kehitystä ja tottumista sekä lopulta leimaantumista ihmisiin. Kahdentoista viikon korvilla pennut muuttivat omaan loppuelämän kotiinsa ja hirveä ikävä niitä on!

14080000_10209196143874069_6925608207004852508_n

 

Mitä vuodessa voi tapahtua?

Ei juuri mitään, silloin kun mitään ei tehdä. Koirat kasvaa ja vanhenee – kaikki meistä nauttien miljööstä missä touhutaan.

Sen sijaan tulosrintama on kuollut, kun harrastuspuoli on elänyt jonkin sortin kaamosaikaa.

Nuka kävi viime kesänä erkkarissa Pepin kanssa. Tytöt osallistuu tänäkin vuonna.
Nuuska on saanut aksata kerran viikossa ilman mitään hurjaa etenemistä. Jostain kumman syytä tässäkään lajissa ei opita itsekseen, jos ei jotain osa-aluetta koskaan tehdä. Ja ennen kaikkea satunnaisina ajatuksina saunan lauteilla tulee mieleen, että kyllä se pohjatyön tärkeys on tuskin lajista riippuvainen vaan siihen tulisi panostaa.

nu_erkkari
– Nuuska junnuluokassa 2015

Ajatuksena oli jos Nuuska tekisi kuitenkin BH:n tänä vuonna. Toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen asteelle, kun tuon meidän kaupungissa käynnin osalta on ollut tyystin hiljaista toteutukseltaan. Menetin kyllä mätsäri-neitsyyteni raahatessani koiran kevään korvalla yhteen mätsäriin – kumpikaan ei liioin nauttinut kokemuksesta.

nu_tottis
– kuva: Henna Lindell

IMG_3676.JPG
– kuva: Paula Söderholm

Seuraava syntynyt ajatus oli uusia tokosääntöjä lukiessa, että alokasluokka vaikuttaa helpolta. Mestistokon viimeiseen ilmoittautumiseen on toki vielä aikaa, että vielä ei tiedä jääkö sekin vain ajatukseksi.

Lampaita Nuka on käynyt pari kertaa katsomassa Pepin kanssa. Se on kyllä edelleen viehättävä laji ja Peppi on niin onnellinen päästessään tekemään. Nuka sen sijaan ei ehkä ole ihan omimmillaan tässä sen intoutuessa minun mielestä turhan herkästi väärään tunteeseen. Saa se vielä käydä pari kertaa yrittämässä, mutta pään piekseminen seinään ei tässä motivaatiopaljoudessa niin kauheasti innosta.

nu_kasvaa
– Nuka kesäkuu 2016

Pepillä on uusi harrastus kanojen tuijottamisen lisäksi, taloon muutti kissat Kookos ja Assi, joten Peppi voi nyt tuijottaa myös kissoja.

pep6_2016
– Peppi lampaita tuijottamassa, kuva: Leena Lindblad

Tao viettää haikeita eläkepäiviä. Kunto on ok, mutta väkisinkin sitä ei voi olla ajattelematta ettei koskaan tiedä kuinka paljon aikaa meillä on vielä yhdessä. Sen verran ponteva se kyllä vielä on, että Nuuskan kanssa voidaan tapella jos syy siihen saadaan.

IMG_3906
– Tao 12 v. 11.6.2016

Läpivalaistu

Olin ensin ajatellut odottaa lähemmäs kahta vuotta, mutta loppujen lopuksi Nukan ajoittainen etuosan epämääräinen epäpuhtaus liikkeessä sai mielenrauhan järkkymään sen verran niin Nuu kiikutettiin kuviin. Samantien koira kuvattiin kallonpohjasta häntään. Ja olen onnellinen 🙂 – kyllä näillä kelpaa olla. Eläinlääkärin arvio B, itse katselin että löysyyttä vielä on.

nuka_ed1

nuka_ed2

Nuka_hips

Nuka_ltv

nuka_va1

nuka_va2

Virallista lausuntoa saadaan odottaa tovi, koska ensin koiralle tulee saada Suomen kansalaisuus.

Pepin lantioalueen kuvat otettuna silloin hännän tyven kipeänä ollessa ei näytä hullummilta.

PEPPI_CR_20150425_110914_1

PEPPI_CR_20150425_111324_1

Näiden myötä tytöt toivottavaa ihanaa juhannusaikaa!

västäräkistä vähäsen!

Kyllä se tulee – kevät nimittäin! Sen on parempi tullakin ja antaa kaiken uuden alun kasvaa surun ylitse.

Pari päivää ennen pääsiäistä, meillä kävi kauhea onnettomuus. Syystä tai toisesta – pieni Myy jäi naapurin koiran saalistamaksi. Vakavin seurauksin, toisen takajalan ollessa kokonaan poikki, ilman tuntoaistia takapäähänsä ja ilmarinta. Sain kissan syliini naapurin vajasta, jonne se oli piiloon päässyt, mutta suurten vammojen tähden pieni kissavauva nukkui ikiuneen eläinlääkärin avittamana.

10855118_10205413453589176_358749755271142_o

Lopputulos ei muutu. Ei vain kuinka toivoisi toisin. Oliko Myy naapurin aidatulla pihalla vai ei, vai tuliko koira jälleen aidoista. Myytä ei kuitenkaan enää ole. Sen verran voidaan kuitenkin taas todeta, että olemassa olevia ominaisuuksia ei voi poistaa, niitä voi vain hallita ja estää tapahtumasta, se on se koiranomistajan yksi vaikein velvollisuus – oppia siihen.

Nyt saa hiiret sitten pitää kekkereitä. En pysty seuraavaan. Myy oli niin mieletön ipana. Tarkoitus oli, että kissa saisi olla vähän arahko, villihkö ja ei niin ihmisistä piittaava – hyvä saalistamaan ja ulkona viihtymään. Myy tuli kylän kissoista, leikkaamattomana nämä ovat ehtymättömiä sikiämään. Kantaa piti harventaa, mutta pentueen löydyttyä ei miesten sydän ollut pystynytkään. Myy muutti sisaruksineen kotihoitoon, jonne perässä seurasi ”varaemo” siis ihan eri kissa kuin todellinen emä, mutta joka tunnollisesti saapui imettämään pennut kerran-kaksi päivässä. Meille Myy tuli siinä 8-10 vkon korvilla, alle luovutusiän. Se oli aika pieni, mutta pirun rohkea.

Eikä siitä kasvanut mitään itsenäistä, kontaktia välttävää miumauta vaan kauhea kainaloinen, joka luuli olevansa briardi. Nukan kanssa ne painivat ja juoksivat ympäri taloa – minun karjuaessa ”ei käy’tä” kitarisat valkoisena. Vain muutama kuukausi aiemmin Myy meinasi heittää henkensä suolistotukokseen, jonka aiheuttajaksi paljastui syöty hiuslenksu. Myy kuitenkin selvisi leikkauksesta ja toipumisesta huikean hienosti.

Kovin hyvä hiirikissa se ei ehkä ollut, tai oli – mutta unohditte vain kertoa, ettei kissat niitä hiiriä heti listi vaan niivittävät niitä useamman tunnin! Sitä onkin sitten mukava kuunnella kello kolme aamuyöstä 😉 .

Myy pääsi pikku hiljaa ulkoilemaan meidän kanssa, kun suolistoleikkauksen yhteydessä kissa myös steriloitiin. Eikä se ikinä kaukana ollut. Kulki mukana kuin peräpukama ja yksin jäädessään meni talon alle. Joskus ikkunasta näin kun se leikki tuulen pyörittämällä vaahteranlehdellä. Nukan kanssa ne leikki metsän reunassa ”minä pääsen puuhun, sinä et!”-hippaansa ja painivat, ehtymättömästi.. Nuuska makasi selällään ja kissa oli kurkussa kiinni. Aina välillä Myyn piti tehdä huolellinen kasvopesu Nukalle ikeniä myöden.

Kun tulit meille kylään, vastassa oli kolme koiraa ja kissa joka pyrki kiipeämään lahjetta pitkin ylös tullakseen paremmin huomioiduksi. Ei se pieni koko vaan kuinka sen kompensoi.

Tytöt odottivat Myytä takaisin monta päivää. Peppi juoksi aina ulos päästessään kissanluukuille tarkistamaan, raastavin oli Nuka – joka istui hippametsän reunalla ja odotti, metsään tuijottaen. Nyt odotus on loppunut. Me kaikki rakastettiin Myytä niin hirveästi.

10995413_10205518972947094_5459372119644826862_o

Sen lisäksi Taon valtava lipooma poistettiin rinnasta. Tikit mummeli saa pois tänään. Ja voi kyllä, kyllä ne keväisin nousevat kuin feeniks-linnut tuhkasta, vanhat eläimet, ja Taokin on tursuaa elämäniloa ihan toppuuteltavaksi asti.

Peppi on kipeä – syytä ei vain ole löytynyt. Koira kirputti hännän tyvelle ihotulehduksen, mukaan alkoi tulla myös liikkeellä lähdössä kipukiljahduksia, häntää kannettiin koko ajan vahvasti vasemmalle taipuneena ja hännän tyvestä lihasten kiinnikkeet oli turvonneet eikä tarpeita haluttu suorittaa. Koira on kuvattu joka puolelta eikä niistä röntgenkuvista vaivaa löydy. Kahden viikon kipulääkekuurin jälkeen olo alkaa helpottumaan, toivotaan että vaiva olisi vain jonkun tällin aiheuttama hermopinne eikä se palaa enää arkeemme.

Kesää kohti siis, entistä ehompana.

Turha kuukausi

Kyllä. Helmikuu on jotenkin aivan turha kuukausi. Se ymmärtää onneksi olla lyhyempi kuin muut. Helmikuun alku on se hetki, kun katsellaan vanhoja kuvia että koska se lumi sulikaan ja aurinko alkoi lämmittämään. Aika lailla turhauduin, kun huomasin viime vuodelta jossa ei lunta niin muuten ollutkaan, niin huhtikuussa sitä kyllä riitti. Yritän piristää itseäni ajatuksella, että hankikanto saapuisi ja aurinko näyttäytyisi sopivan asteisessa pakkasessa.

IMG_1164

Muuten meillä asuu suuri motivaatiovaje. Tätäkään ei ole päivitetty kuuteen kuukauteen. Piristän itseäni ajattelemalla, että muut ne vasta laiskempia ovatkin, kun Jimin ja Paavon touhutkin on olleet lomalla jo vuoden! Motivaationa kesällä ja syksyllä oli lähinnä istua kukkapenkissä, siirrellen kasvustoa paikasta a paikkaan b. Se selvisivätkö ne moisesta lainkaan selviää vasta kesäkuukausina.

Tsirpula, Nuunuu, Nuuskamuikkunen eli Nuka sai kasvaa pottumaalla kurittomaksi turren aluksi. Kauheasti se ei kyllä kasvanut ja nyt jännittää tuleeko siitä edes Taon mittainen – vielä pitäisi 1,5 cm venyttää 58 säkäsenttiin. Siinä kurittomuudessaan Nuuska pääsi näkemään kotipihan ja eläinlääkärin pariin otteeseen. Ja tietysti maanantain kyläkävelyllä kaikki kylän papat. Se olikin Nuuskan viikon kohokohta 😀 .

Nuka sairasti oksennustaudin, jonka johdosta kiikutin sen YESille vakuuttuneena vierasesineestä. Ei ollut vierasesinettä ja ainoa hyöty käynnistä oli, että kun se oli väkisin laitettu aina uudestaan ylöspyrkimyksen jälkeen takaisin röntgenpöydälle jäi Viikkiin meidän kynsienleikkuupelleily. Sen jälkeen kaikki hoitotoimenpiteet on olleet kovinkin helppoja. Kertoo ehkä vain ja ainoastaan siitä, etten ollut raaskinut tehdä sille selväksi aiemmin, että nyt tämä homma tehdään. Se hyöty tuli tarpeeseen, kun Nuka halkaisi kyntensä. Sellaista vaivaa ei aiemmin koirillani ole ollutkaan, mutta niin se vain repsotti kärjestä kynsivalliin halki kuin banaani ytimen siinä keskellä ollessa paljaana.

Ensin googletettiin sitten vielä kilautettiin kaverilta hoito-ohjeita. Kun oltiin googletettu tarpeeksi olin vakuuttunut, että minun tuurilla siihen kuitenkin tulee joku varvasluun tulehdus ja se pitää vielä amputoida koko varvas, joten menimme eläinlääkäriin. Kynsi kuorittiin pois. Paketit pysyi hyvällä lykyllä jalassa tunnin, toisinaan kokonaisen yön. Suihkutettiin, putsattiin, käärittiin ja teipattiin. Nuka istui kylppärin lattialla ja nostin tassun aina valmiiksi käteen hoidettavaksi. Tästä hoidosta huolimatta se tietysti tulehtui. Lisättiin repertuaariin antibiootit ja vetramil. Kokomusperäisien keskustelujen jälkeen päätin, että paketointi loppuu hoito-ohjeesta huolimatta tähän ja varvas saa saada ilmaa. Toki tassussa oli tossu ulkona yleensä sen ensimmäiset viisi minuuttia, kunnes kaivoin sitä jostain hangesta. Varvas alkoi kuitenkin heti paranemaan paremmin. Paskamainen vaiva kuitenkin, koska uuden kynnen kasvu kestää melkoisen tovin.

IMG_1144

Tällä välin Peppi on opettanut kaiki huonot tapansa Nuulle. Miten ne valitseekin aina sen huonoimman esimerkin eikä Taon rauhallisuus ja varmuus kelpaa apinoitavaksi. Sen sijaan Pepillä on kaveri, jonka kanssa voi vahtia sohvalla ikkunasta kaikkea mikä liikkuu ja haukkua ikkuna kuolaroiskeita täyteen.

Peppi on onnellinen. Siksi Nuka vähän tulikin, vähän vastentahtoisesti ettei koskaan pitänyt olla enää kolmea koiraa, mutta siksi kuitenkin että kun Taon aika päättyy on Pepillä seuraa. Peppi joka on sellainen koiran koira, on kovin tyytyväinen siihen että sillä on joku jonka kanssa riehua ja nukkua kylki kyljessä, toisinaan myös päällekkäin. Peppi on ainoa koirani, jota läheisyys ei ole alkanut vaivaamaan vaan edelleen sen mielestä pentukasa on ainoa oikea tapa viettää aikaa.

Nuuskaa se varmasti alkaa haittaamaan jossain vaiheessa. Siinä asuu sellainen pieni paskapää. Sellainen tonttia omiva ja hyvinkin kaikki on mun – piirre, eikä sitä haittaa näyttää sitä. Sen johdosta on viime kuukauden aikana joutunut käymään itsekriittisiä keskusteluja siitä, että oli motivaatiota tai ei, tähän taloon lienee aika tulla säännöt ja tsirpulalle kuri. Edesauttavia asioita on ollut revityt sohvatyynyt ja eräs yö, jolloin heräsin siihen että pentu oli motittanut Pepin ulos makuuhuoneesta eikä päästänyt sitä sisään. Niska-pers-ote tuli siis meille toivottavasti lyhyelle vierailulle.

IMG_1110

Maalla asuessa sain myös ensimmäisen kerran kokea sen kuuluisan mörköiän oikein kunnolla. Muutos koirassa ja puolustusalueen heräily oli hämmentävän selkeää. Toisten koirien kanssa ilmenneiden ei toivottujen käytösmallien tähden otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin Nukan paikallisen koiraseuran arkitottelevaisuus ryhmään. Luitte oikein, arkitottelevaisuus! Tämän suurin vaikuttaja oli että Nuu näkee muita koiria, käy vähän kylillä muutenkin kuin eläinlääkärissä ja jos itse löytäisin kadonneen kipinän tai vähintääkin sitä saisi puhalleltua uuteen paloon. Ennen ensimmäistä kertaa mietin mitä ihmettä kuuluu arkitottelvaisuus liikkeisiin ja mikä sitten on sen liikkeen suoritustavoite 😀 . Näin siis kun on pitkään tehnyt suoritusideaalina koe-ohje. Tokoon se nyt kuitenkin täällä pohjautuu sisältäen ohitus- ja häiriöharjoittelua kaikki koirat kerrallaan hallissa. Jos totta puhutaan olo oli ensimmäisen kerran jälkeen kuin olisi palannut 17 vuotta (ai kauhea! onko siitä niin kauan) taaksepäin Blancon kanssa ensimmäisiin kenttätreeneihin.

Touhu kuitenkin ajaa asiansa sen osin, että Nuuska käy syömässä siellä palvattua lammasta ja on käyttäytynyt hyvin, kunhan ensin kerron sille, että ei me ei haukuta. Se on jopa oppinut makaamaan tovin paikallaan eikä se oikeastaan ole työskennellessä kiinnostunut muista koirista. Vielä kun minä jaksaisin vähän jalostaa hommaa kotitreeneissä voisi se vaikka edistyä.

Mimmoinen Nuuska sitten on ollut. Tykkään koirasta ihan sairaan paljon kaikessa olomuodossa. Se on hyvä se. Se on hyvinkin aktiivinen ruualle, ja mörköilyn alettua taittumaan leikki petraantuu koko ajan. Nuka on ollut alusta asti kivan leikkisä, mutta sellaista ”haastamista” olen hommaan vähän toivonut. Katsotaan kai sekin jo plussaksi että nykyään se palauttaa lelun eikä juokse se suussaan jonnekin leikkimään itsekseen (lue = tuhoamaan lelun mahdollisimman nopeasti).

IMG_1137

Kun se kuuluisa motivaatio löytyy täytyy vähän yrittää Peppiäkin viritellä. Se tosin pääsi viime maanantaina halliin myös. Positiivista oli se ettei uusi paikka aiheuttanut minkään sortin hermostumista. Koira teki yllättävän ripsakoita maahanmenoja ja makasi paikallaan hyvin ja rennosti. Sen sijaan se esitti sellaiset seuraamiset että teki mieli tarttua sitä riveleistä ja ravistella, että herätys! Ja lopuksi yritettiin merkin kiertämistä, mikä oli surkuhupaisaa kun koira ei edes huomannut törppöä vaan bongaili kiertokohteita kaikista isommista objekteista.

Taoa talvi taas koettelee. Kintut ja selkä on kipeytynyt eikä lumessa tarpoaminen ole vaihtoehto. Se on surullista. Läsnä on koko ajan tieto siitä että yhteinen aika vähenee koko ajan. Taokin viihtyisi keväässä paremmin 🙂 .

deloise du manoir noble tosselin tassa tirlittan2