Heihei vuosi 2019!

Peppi on mennä pötköttynyt mukana, vaikka kesän lopussa näkymät olivat heikommat. Kortisoni tosin turvottaa, karvat tippuvat taas, mutta toistaiseksi helteiden loputtua Pep on jaksanut hyvin lenkeillä mukana. Peppi pääsi myös kymmenen vuoden rajapyykin yli, onhan ikä sen jälkeen kaksinumeroinen ja mukaan on mahtunut monta kekkeriä, leiriä, paimennusta, tokoa ja rinnalla kulkemista. Välillä raskaskin, mutta silti niin rakas.

Nuuska starttasi yhdeksän starttia agilityssa, pariin vitoseen päästiin, mutta nollat jätti odottamaan itseään. Sen lisäksi piipahdimme erkkarissa ollen erinomainen ja avoimen luokas kolmanneksi paras.  Aika hiljaista on suoritusrintamalla.

Pian avulla tehtiin myös muutamia tokotreenejä ja kertaalleen koira kokeeseen ilmoitettiin, mutta tuplabuukatessani vei aikatauluissa aksa voiton. Jos tästä saisi Nuuskalle kuitenkin eläkelajin?

Muuten meidän kesä on sellaista pötkettelyä, kukkien taivasteluja ja ympäristöstä nauttimista. Metsälenkkejä, pihalla pötköttelyä.

Essi Elokuu pyöräyttikin sitten arjen ympäri. Katselin, että olin kirjoitellut sen olevan rauhallinen, harkitsevainen ja mutkaton. No ei ole enää. Nykyään se on vilkas, suuna päänä joka paikassa, tottelematon ja saa raivorallikohtauksia harvasen päivä! Mutta mutkaton se on edelleen eikä kovin moksiskaan mistään vaan kaikki käy, paitsi joskus pihalta sisään tuleminen.

Essin kanssa käytiin turrileirillä leikkimässä ja tiistai aamuisin sekin on päässyt agilitytreeneihin. Kotona se on opetellut perusasentoa ja seuraamista, alustan kosketusta ja 2in-2outtia, istumista ja maahanmenoa (jota se tällä hetkellä tarjoaa kaikille). Välillä katsoessani muiden treenivideoita tunnen piston omatunnossani, että Essi ei osaa likimainkaan niin paljoa asioita kuin moni muu saman ikäinen, nykyään tuntuu että hirmu nuoret koirat on hirveän pitkällä!

Essin seesteisyyden tehdessä katoamistempun, meidän keskittymiskykykin on ollut kovin lyhyitä hetkiä tällä haavaa. Eniten pop on Nuuska ja niiden remuamista on tiukasti rajoitettu. On muuten ihan älyvapaata puuhaa ja toivoisin, että molemmat säilyisivät ehjänä. Pieniä mörköilyjä on ollut ja ihmisten ilmoilla on käyty opettelemassa, että ei autoja ei jahdata, eikä pyöriä – ensimmäinen menee jo mallikkaammin, mutta fillaristit on vielä voitettava. Sen lisäksi meillä osataan jo minun pihani-huuto ja minun äimistykseksi murista takapenkiltä puhallusratsiassa puhalluttavalle konstaapelille. Essi muutti takaluukkuun ja Peppi sai takapenkin (mikä ei välttämättä ole parempi ratkaisu). Mainio Essi kuitenkin on, niin kovin reipas.

Syksyn kuvista taapero on kuitenkin kasvanut. On vaikea sanoa minkä kokoinen Essistä tulee. Kuuden kuukauden korvilla painoa oli 17 kiloa ja säkä jää Nuuskasta enää muutaman sentin. Olisin tykännyt tuollaisesta lilliputista, mutta Nuuska taitaa saada pitää perheen lilliputin arvon.

Toivotamme kaikille mitä parhainta vuoteen 2020!

 

 

Plan B – Essi

Koska Nuuskasta ei saatu kotiin pentua niin saanko esitellä Plan B – Essi <3.

Ensi alkuun ajatus hakea heti pentu muualta tuntui kauhistukselta. Ottaa se sama riski, millä omansa pois jalostuksesta sulki. Kuitenkin euroopan pentulistaa kahlatessa ja muutaman muun suunnitelmia kysyessä, näytti siltä että sellaisen pentueen syntymisessä josta kiinnostuisin, voisi mennä tovi – pitkä tovi.

Samaan aikaan olin kuitenkin seurannut Essin pentuetta, sillä O’lydia O-pentue on ollut tarkkailulistallani jo urosta Nuuskalle silmäillessä vuosi sitten. O-pentue sivuaa myös Jurria emän kautta emän emän ollessa Jurrin isän sisko. Essin pentueen isä on mielenkiintoinen taulultaan ja vähän uutta vaihtelua koiriin, joita niin monen taulussa esiintyy. Joskin sitten jälkeläisnäyttö ilmee vasta tässä.

Essi maton pesussa

Olen ollut Essiin kovin tyytyväinen. Pentu syö ahneesti, sillä olemassa oleva saalis, se tykkää leikkiä ja puree hyvällä otteella. Essi tervehtii mielellään vieraat ihmiset ja on turhankin rohkea menemään muiden koirien luokse. Essi on rauhallisempi kuin kolme aiempaa narttuani, jossain määrin harkitsevainen ja saattaa uudessa tilanteessa istuskella seuraten ympäristöään, ja vasta sitten alkaen osallistumaan. Joko se ettei tilanteissa tarvitse heilua joka suuntaan tai joku muu piirre, tekee siitä hieman pikku vanhan.

Essi on tähän asti ollut helpoin briardin pentuni. Sille käy kaikki eikä se protestoi mistään. Kun pitää mennä nukkumaan, mennään nukkumaan. Kun pitää mennä autossa boksiin, mennään sinne ihan häntä heiluen. Essi jää rauhassa odottamaan, kun isot lähtevät lenkille. Kaikki on vaan tosi ok! paikasta tai tilanteesta riippumatta.

Tuntuu että Essissä on jotain äärimmäisen mielenkiintoista, ja uteliaana odotan millainen briardi siitä kasvaa.

Essi imuroi

Essille on jo buukattu paikka agilityryhmään. Saa nähdä tekeekö Essi muutakin tulevaisuudesssa.

Peppi ja Pepin fibroosi

Peppi alkoi oireilla 2017 yskimällä innostuessa tai pannan kiristyessä kaulalla vetäessä. Yskimiselle ei löytynyt oikein kunnollista syytä, voitiin todeta vain ärtyneet äänihuulet, vähän ärtynyt nielu eikä keuhkojen röntgenkuvissakaan ollut moitittavaa.

Ensi alkuun köhää hoidettiin närästyksenä. Koska en kuitenkaan koskaan ollut nähnyt, että koira antaisi mitään viitettä närästyksestä eikä närästyslääkkeistäkään ollut iloa, oli seuraava ajatus että köhiminen johtuisi haukkumisesta.

Köhä oli kuitenkin sitkeä ja Pepiltä kuvattiin uudelleen keuhkot, otettiin ulostenäyte keuhkomatojen varalta, verikokeetkin sekä otettiin BAL-näyte alkuvuonna 2018. Näistä ei edelleenkään saatu viitettä siitä mikä Peppiä riepoo. Yskää alettiin hoitamaan kroonisena bronkiittina ja Peppi aloitti kortisonin.

Ikävä kyllä saimme heti riesaksemme sivuvaikutukset, jatkuvan janon ja sen myötä pissaamisen kuin pohjattoman ruokahalun, jonka motivoimana Peppi oppi varastamaan pöydiltä öisin kaikki kissanruuat. Yskä jäi kuitenkin sille tielleen. Itse keuhkoäänien hienoisen rahinan pystyi kuitenkin korvalla erottamaan itsekin.

Koska koira vastasi kortisoniin sen verran nopeasti ja hyvin, toivoin että Peppi pärjäisi ilman sitä parin kuukauden jälkeen. Lääkitys ajettiin alas ja hetken verran verran pärjäiltiinkin ilman, mutta pikku hiljaa rahina ja limaisuus hiipi takaisin. Sivuoireiden tähden päätettiin kokeilla inhaloitavaa kortisonia.

Loppu vuonna 2018 saatiin kaupan päälle bakteeriperäinen keuhkotulehdus, joka talttui antibiootein. Inhaloitava kortisoni ei aiheuttanut rytinällä tulevia sivuoireita, mutta pikku hiljaa ne hiipivät kuitenkin mukaan. Vetta alkoi taas kulua, karvat kuolivat ja koiraan tuli kaljuja läiskiä. Helmikuussa 2019 alkoi virtsatietulehduskierre, jossa sitkeä e-coli joka herkkysmäärityksessä oli herkkä kaikille käytettäville valmisteille, pukkasi aina kuurin jälkeen takaisin. Veriarvoista tutkittiin kaikki kilpirauhasarvoineen sun muineen, jota siitä voi tutkia. Nämä olivat ok. Kortisoni lopettiin uudelleen, jotta voitaisiin nähdä mikä johtui siitä ja mikä jäisi jäljelle. Virtsatietulehdukset talttuivat ja karva alkoi kasvaa takaisin.

Heinäkuun lopussa kuitenkin tuli taas huono jakso ja aamu, jolloin koira yski limaa kuin pahimmassa kennelyskässä. Päivystyksen kautta käytiin taas tarkistamassa keuhkojen tilanne röntgenhuoneessa. Kaksi ja puoli vuotta oireiden alusta oli nyt otetuissa kuvissa nähtävissä muutoksia. Muutoksien laatua ei kuitenkaan pystynyt sanomaan niiden perusteella vaan jatkotutkimukset vaativat ct-kuvat. Kortisoni aloitettiin uudelleen ja limaisuuskin helpotti.

Parin päivän päästä otetuissa ct kuvissa todettiin löydösten sopivan keuhkofibroosiin.

Keuhkofibroosia esiintyy etenkin länsiylämaanterriereillä. Siihen ei ole parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan lievittää mm. kortisonilla. Sairauden eteneminen on yksilökohtaista.

Linkki – Keuhkofibroosi yskittää myös koiria

Diagnoosi oli vähän kuin halolla olisi lyöty päähän. Missään nimessä en olisi osannut odottaa, että Pepistä löytyisi mitään näin vakavaa. Se lienee yksi sairauden kataluuskin. Muutokset tapahtuvat ajan kanssa ja koira tottuu niihin, sen tähden koirat, kuten Peppikin voivat olla täysin reippaita ja iloisia ettet uskoisikaan.

Viime aikoina olen huomannut kuitenkin ettei koiran rasituksen sietokyky ole samalla tasolla kuin ennen, usein kotiin päin käännyttäessä, se siirtyy keulilta kulkemaan taakseni. Kokemuksesta tiedetään, että pikku hiljaa jossain vaiheessa myös kortisonin huonot puolet tulevat taas esille Pepillä.

Voidaan mennä vain päivä kerrallaan, tietämättä montako niitä on jäljellä.

 

Takaisin lähtöruutuun – Nuulle ei pentusuunnitelmia

Aikomukseni oli ennen lopullista päätöstä käydä kuvaamassa Nuuskan lonkat ja ottaa viimeinen virallinen selkäkuvakin; spondyloosi. Näissä kuvissa käytiin juhannuksen aatonaattona ja yllätyksekseni sieltä löytyi myös spondyloosi. 

Yllätykseksi sanon siksi, että tämä ei ole antanut itsestään oireilevia viitteitä. Toisaalta taas muutos on lievä, niin siitä toistaiseksi meille tuskin harmia on. Toivotaan ettei olisi koskaan. Kennelliiton lausunto on SP1 (muutoksien määrä 2  = T13, L1, ikä huomioon otettu). Löydös kuitenkin laittoi miettimään uudelleen niitä kaikkia kompromisseja mitä varmasti jokainen joutuu yhdistelmissään tekemään, ja minulle kompromissien määrä alkoi olla liikaa. 

Toivoisin todella kuitenkin, että joku kiva narttu innostuisi Jurrista. Siinä on oikeasti mukava uros, kun tekee valintoja muidenkin kuin vain ulospäin näkyvien virheiden perusteella.

Ja nyt minäkin olen sitten seuraavaa koiraa vailla, kun en sitä omastani saa.

Nuka Lieto 30.5.2019

Voidaan kuitenkin sanoa, että moneen muuhun rotuun verrattuna briard on vielä perusterve koira. Meillä on suurin rasite edelleen luustoterveydessä. Sen lisäksi rodulla on riski vatsalaukunkiertymään ja Euroopassa pennut seulotaan ektooppisen ureterin varalta ultraäänitutkimuksella. Autoimmuunisairauksia on Suomessa esiintynyt joillakin koirilla ja vahvasti tuontikoirilla tapahtuvalla jalostuksella tarvittaisiin sitä avoimuutta asioista koko Euroopan tasolla. Olisi hienoa ettei mikään sairaus ei pääsisi hiipimään rotumme salakavalasti.

Kasvattaja voi vastuullisuuttaan tutkituttaa jalostukseensa aikoivansa koirat, mutta kasvattaja ei voi määrätä pennun ostajiaan tekemään samoin. Kuitenkin sairauksissa, joiden periytyvyyteen vaikuttaa useita eri geenejä, sukulaisten tutkimustuloksilla on suuri arvo jalostustietona. Tällöin ideaalein tilanne olisi eteenpäin mennäkseen olisi se, että saisimme lisättyä virallisten tutkimustulosten määrää.

Siinä missä koiran oma lonkkatulos ei kerro koko perimän suuntaa, ei spondyloosi löydöskään tarkoita automaattisesti sairaita jälkeläisiä. Tosin jälkimmäisessä täytyy vahvasti huomioida ikä, jolloin muutoksia jo on. Mielestäni alle kolmivuotiaalla koiralla niitä ei saa olla missään nimessä. Sen sijaan onko lievät löydökset viisivuotiaalle minkä arvoisia, joutuu jokainen punnitsemaan itse. 

https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/perinnolliset-sairaudet-ja-koiran-hyvinvointi/perinnolliset-selkamuutokset

Ja lopuksi varmaan pitää todeta, että spondyloosin lisäksi koiraroduissa on myös liuta muita selkäsairauksia. Eikä se koira missään nimessä ole pelkkää luustoa, jotta vain sitä voitaisiin jalostaa.

Luonne tulisi ottaa yhtä vakavasti ellei jopa vakavammin monen muun kriteerin rinnalla. Kasvattaa koiria sillä ajatuksella mihin käyttötarkoitukseen ne on aikoinaan syntyneet.

Nuka itsessään on ollut minulle ihan kelpo briardi touhuta. Nuu on kahdenkymmenen vuoden aikana neljän briardini keskiarvosta Taon kanssa paremmalla puolella. Mutta kuitenkaan rohkeudessa yksikään ei ole ollut ensimmäistä briardiani  parempi. 

Luonnetestituloksin +2 toimintakyky on monessa rodussa harvinaisuus, briardillakin ja tällaiset yksilöt tulisi mielestäni käyttää kaikki jalostuksessa, jos ne vain muuten ovat jalostuskelpoisia. Tehdä toisinaan jonkun muun asian edellä kompromisseja painottaen tämän tärkeyttä.

Nuka treenit 4.6.2019

Nuka on ketterä ja nopea rotuisekseen. Sen kanssa on ollut hauska harrastaa agilitya. Pienikokoisena rotunsa edustajana se on soveltunut tähänkin lajiin. Koko on siis antanut lajien monipuolisuutta ja henkilökohtaisesti toivoisin, että koot eivät alkaisi hipoa ylärajoja. En oikein tiedä mitä hyötyä siitä olisi vasten käyttötarkoitusta. Toisaalta taas monen valinnan rinnalla koosta olisin varmasti valmis tinkimään jos yksilön muun ominaisuudet olisivat hyvät. Itse asiassa olisin valmis tinkimään monesta ulospäin näkyvästä asiasta mikäli terveys ja luonne parantaisivat keskiarvoa.

Nuka treeni 27.6.2019

Itse en tykkää myöskään matkalaukuista. Koiralla pitää olla leikkihalua sekä sen verran motivaatiota, että sille voidaan rakentaa suoritekestävyyttä. Se ei ole pelkästään koulutuskysymys, vaan koira tarvitsee siihen kyllä vähän ominaisuuksiakin. Itse ilmiasu on kyllä sitten kokonaisuuden summa. Nukalla on ollut riittävästi leikkihalua ja ehkä tyypillisenä briardina, se tykkää taistella ja vääntää lelusta, joskin se reagoi herkästi liikkeeseen ja tykkää juosta lelun kuin muiden liikkuvien kohteiden perässä ja tarttuu niihin, kiinnostus ei lakkaa vaikka liike pysähtyy. Tätä varmasti on vahvistettu matkan varrella. Vaikka Nuka ei ole kaikissa tilanteissa ollut omien ihanteideni mukaisesti edukseen, niin se on itse suorituksen aikana osoittanut iän myötä olevan ihan varma parivaljakko ottamatta ottamatta häiriötä muista asioista.

Se on sitten makuasia tykkääkö koirassa enemmän avoimuudesta vai salliiko sille pidättyväisyyttä. Rotumääritelmä sallii sen. Itselleni tämä on aina ollut se ehkä eniten hiertävin asia Nukassa, koska muiden ominaisuuksien summana se ehkä kärjistää asioita, joista en niin pidä. Toisaalta olen hyväksynyt sen.

Pallopelejä

Näiden vuosien varrella on jätetty käyttämättä muutamakin yksilö jalostuksesta, joita jälkikäteen vanhempina katsellessa on harmittanut verratessa uuteen nuorempaan polveen. Kriittisyys omia yksilöitä kohtaan on hyvä, mutta kasvattaminen tarvitsee myös rohkeutta. Tällä kertaa minulla ei sitä ollut.

Takapihan tottis

Oma suuri huoleni on myös rodun tulevaisuus Suomessa. Rekisteröintimäärät on pudonneet hyvin pieniksi, rodun kysyntä on laskenut – ettei kävisi niin, että rotu muuttuu maassamme vieläkin harvinaisemmaksi. Koska kyllä, se on oikeasti mainettaan parempi monipuolinen koira, jolla on monia hyviä asioita jäljellä ja joita voisi kasvatustyöllä vielä parantaa.

Sosiaalisen palkan koulutuspäivä

Nuuskan kanssa osallistuttiin koulutuspäivään, jonka aiheena oli sosiaalinen palkka. Saadessani ennakkotehtävät ensimmäinen ajatus oli kuitenkin, että kyseessä on temppu – ei niinkään terminologisesti sosiaalinen palkka sellaisenaan millaisena minä olen sen mieltänyt.

Itse olen ajatellut, että koiran palkkautuessa sosiaalisesti, se palkkautuu ohjaajan tyytyväisyyden osoituksesta, siitä että ohjaaja kehuu koiraa tai toteuttaa koiran kanssa mieleistä puuhaa. Kaiken kaikkiaan kokee itsensä hyväksytyksi, maailman parhaaksi ja sen kautta myös toiminnan ohjaajan kanssa kannattavaksi.

Ennakkotehtävänä oli opettaa koiralle sosiaalisen palkan sana ja liittää siihen käsimerkki. Asiaa ehdollistettiin samalla tavalla kuin naksutinta, sanaa ja elettä seuraa ruokapalkinto. Tähdellistä oli, että palkkasanaa seuraa aina ruokapalkinto, joka on ensisijainen, primäärinen toiminto koiralla eli koiraa ei tarvitse ensin opettaa syömään voidakseen palkata, vaan koira osaa syödä opettamattakin.

Toissijaisia palkintoja (sekundäärinen) on palkkiot, jotka ovat opittuja mm. ihmisen kanssa leikkiminen.

Palkkainventaariossa kannustettiin miettimään mistä oma koira palkkautuu, onko ne opittuja, vai osaako koira toiminnon ilman oppimista ja mikä palkkio ylläpitää käyttäytymistä.

Haistelu, kantaminen ja jahtaus on muun muassa toimintoja, joita voi hyödyntää koulutuksessa. Leikkimisessä voi pohtia, mistä osasta leikkiä koira palkkautuu; onko se lelun jahtaaminen, lelun pureminen, ravistelu? Leikkiikö koira leluilla itsekseen, palkkautuen lelusta itsessään vai leikkiikö se mieluiten ohjaajan kanssa jolloin lelujen arvo ilman ohjaajan yhdessäoloa ei ole niin suuri?

Nukalle kuitenkin olen käyttänyt palkkana vähän ruokaa, siksi että olen kokenut, ettei koira palkkaannu siitä hyvin.  Päivän aikana jouduin kuitenkin miettimään, että oikeastaan se on johtanut vain siihen, että koira odottaa vain tietynlaista palkkaa, lelua. Koulutuksellisesti olisi hyvä, että meillä olisi palkkapankissa erilaisia palkkioita, joten lakkaan murehtimasta siitä, miten koira ruokapalkinnon ottaa, pääasia on, että se syö sen.

Nuun treeni, Pepin photobombaus

Päivän annin mukaan, jos koira tottuu saamaan saman palkan aina samasta asiasta, syntyy ennakko-odotuksia ja kun odotettua palkkaa ei kuulu syntyy turhautumista, koira voi alkaa mm. ääntelemään, puremaan tai passivoitumaan, livetä tehtävästä kuin karata palkkaamaan itse itsensä.

Sama koskee opetettua palkintosanaa, kun sana on ehdollistettu palkkioon, sitä tulisi myös ylläpitää siten, että sitä seuraa ruokapalkkio usein ja vain toisinaan käytämme palkkiona vain kyseistä sanaa ja elettä ilman muuta palkkiota.

Toki turhaumaa tuottaa muutkin asiat, tässä metodissa pyritään kuitenkin kasvattamaan suoritusmäärää ja pituutta, niin ettei koira kertaakaan ehdi osoittamaan turhautumisen merkkejä.

Sosiaalinen palkka on lopulta opittu toiminto, josta on koulutettu vahviste koiralle

Palkkasanan ja ele ja vahvistetaan siis ruualla. Vahvistamista jatkettiin valitsemalla muutama tehtävä, jotka koira varmasti osaa, tehtävistä 80% palkataan naksu-nami/lelu/tmv ja pari toistoa naksu-palkintosana-nami toistosarjalla. Tämän jälkeen epäsäännöllisesti vahvistaen sanaa seuraa nami. Ja lopulta se on yksi palkintomuoto palkkapankissasi.

Palkinnon opettaminen vie kohtalaisen kauan kouluttajan arvion mukaan vähintään puoli vuotta. Meidän pitkäjänteisyydelle aika kauan! Mutta toisaalta sen vahvisteleminen siellä täällä ei tee mitään haittakaan, on vain varmasti vielä hitaampaa.

Tässä sosiaalinen palkkio on siis opetettu ja yhdistetty ruokaan. Sillä ei ole mitään arvoa, ennen kuin se opittu.  Se ei sinällään muuttanut ajatustani palkkiosta, mutta en tiedä miten se eroaa kehuista tai ohjaajan hyväksynnästä, näihinkin koira on matkan varrella todennäköisesti ehdollistunut, vaikka niitä ei ole välttämättä näin orjallisesti rakennettu.

Kun pitkästä aikaa puuhasi jotain, jouduin huomaamaan että minulla on liuta vanhoja pinttyneitä tapoja ohjaajana. Ensin minua huoletti, että täytyykö tosiaan palkita koiraa viretilasta välittämättä? Ja sitten huomasin kalastelevani ja pelastavani koiraa notkelmistaan. Minun tulisi uskoa, että toisinaan vire voi lähteä nousemaan oppimisen myötä ja se, että ainakaan se ei kantavaksi nouse, jos ohjaaja aina sirkustempuilla huolehtii eikä päästä koiraa erehtymään nostamaan itse itseään ja tähän ajoitukseen oppisin palkkaamaan.

Vuoden Agilitytulokas, Agilitybriard & Aktiivibriard 2018 ja vähän vuodesta 2019

Nuuskan agilityn starttivuosi toi Suomen Briard ry:n vuoden Briard mittelöissä kolme kärkisijaa; Agilitutulokas, Agilitybriard sekä Vuoden Aktiivibriard 2018.

Aktiivibriard kilpailussa Nuuska kilpailustarttien lisäksi auttoi ko. kilpailussa extrapisteet osallistumisesta agilityn rotumestaruuskarkeloihin sekä erikoisnäyttelyyn (+ luonnetestivisiitti).

Agilityn rotumestaruuksia ratkoimme Lahdessa, täältä Nuu sijoittui RM-2:ksi. Erikoisnäyttelyssa saimme ihan mukavan sijoituksen ollessamme avoimen luokan kilpailuluokan kakkosia ja paras narttu 4:sia.

Vuosi kului muuten vain agilitya treenatessa, vakaiden mietintöjen tokoliikkeiden opettelusta hautautuen kuin mikä tahansa uuden vuoden lupaus arjen alle. Tähdellisinä taitoina Nuu sen sijaan opetteli laivakoiraksi Lohjanjärvellä ja vaelluskaveriksi kesälomaressulla Norjaan.

Voidaan suositella reissua lämpimästi sitä pohtiville, kunhan vain istumalihakset kestää autolla ajelun. Maisemat oli huikeita ja koirien kanssa helppo matkata. Matkan varrelta mainostetaan myös ihan TOP1:seen pysähtymispaikaksi Ohtakari/Vattajaa!

Muussa olossa me vaan edelleen nautitaan maalaisuudesta. Ei kyllä tykätä loppukesän / syksyn hirvikärpäsinvaasiosta, mutta rakastutaan rauhaan ja hiljaisuuteen aina uudelleen.

Pitkän pohdinnan, puntaroimisen, useamman mielen muuttumisen jänistämisen jälkeen – on suunniteltu Nukalle pentuetta tähän vuoteen.

Ennen lopullista päätöstä Nuusta käydään vielä ottamassa virallisista kuvista uupuvat spondyloosikuvat.

Nukan juoksua odotetaan aikataulussaan elokuun korvilla ja suunnitelmien onnistuessa loppuvuosi 2019 olisi ensimmäinen laatuaan.

Hirvittääkö meitä? Kyllä!

 

 

 

 

Aksaa, silmäpeilausta ja luonnetestiä

Nuuska on käynyt muutaman startin lisää hylly-sarjaansa, vikalistalle löytyy koko ajan lisää harjoiteltavia asioita! Eikä ne vanhatkaan ole sieltä poistuneet, etenkään lähtöongelmat. Sen lisäksi kun vielä ohjaaja osaisi aina liikkua pois tieltä ja vielä oikeaan suuntaan. Annoin myös periksi että kontaktille täytyy rakentaa jonkinlainen suoritustapa ja niin Nuuskalle on nyt naksuteltu pysäreitä. Näitä ja lähtöjä käytiin harjoittelemassa epiksissä toissa viikonloppuna.

 

Sen lisäksi Nuu kävi silmäpeilauksessa ja sai terveet paperit ja tänään piipahdettiin varasijalta luonnetestissä.

Nuu ei vieläkään ole ihastunut vieraisiin ihmisiin ja näin ollen se ei ymmärtänyt sosiaalistamisen päälle alkujutustelussa alkuunkaan, eikä ollut halukas leikkimään vieraan kanssa. Tuomarilta kyllä saatettiin käydä hakemassa keppi pois, mutta ei varmasti palautettu. Sen sijaan omalla lelulla kelpasi leikkiä ohjaajan kanssa, ja siitä vedossa siirrettynä tuomarin käteen, suostui knääpiö taistelemaan vähän muidenkin kanssa. Ote piti tosin kerran korjata, kun huomasi että nyt vastavetäjä vaihtui.

Kelkalla koira ei kokenut uhkaa vaan oli kiinnostunut saapuvasta kelkasta ja menikin sitä remmin mitan vastaan, väistellen sitten kelkan kiskomista jaloissa koko ajan samalla tutkien.

Ohjaajaa kohti hyökkäys tapahtui kuin kopiona Taosta ja koira oli saaliilla jahdaten enemmän hyökkääjän keppiä ja kepin pois heitossa lähti kepin perään. Pari virkahaukkua irtosi hyökkäyksen jatkuessa ja edessä oltiin koko ajan, mutta mitään totista puolustajaa ei pikkulikasta löytynyt. Tuomarin luota tultiin aika vauhdilla luokse, koska mikä voisi olla epämiellyttävämpää kuin seura, jota ei itse valinnut.

Haalari ei aiheuttanut mielenliikkeitä suuntaan tai toiseen, mutta tynnyriltä saatiin aikaiseksi voimakas pelästyminen ja väistöliike. Yllätykseksi itsellekin, koira meni kuitenkin suoraan katsomaan tynnyriä. Tässä vaiheessa ehkä väittäisin, että koira jäi aiempaa hermostuneempaan tilaan.

Pimeästä huoneesta sitten Nuu ensin tutki ja käytti pähkinää, kokeili tassulla siirrellä tuoleja ja kiipesi etutassuilla niiden päälle lopuksi päättäen, että tässä on ylittämätön este – heittäen hanskat tiskiin ja kävi maate odottelemaan. Lopuksi koira tuli luokse avuilla kutsuttuna.

Itseään Nuka ei seinässä puolusta, vaan käänsi hyökkääjälle takalistonsa ja päätti sulkea sen pois maailmasta ”see no evil, hear no evil..”.

Loppuun vielä laukaukset, joista osasin odottaa laukausvarmaa.

Toimintakykyyn olen tietysti pettynyt, etenkin hienon kelkan jälkeen, mutta pimeässä huoneessa ei toivottua tulosta syntynyt ilman apuja. Hermorakenne saisi aina olla tulla perus plus ykköstä kivemmaksi ja kohtuullisen vilkaskin riittäisi, mutta miten käsi kädessä nämä nyt sitten kulkevatkin.

Koiran pidättyväisyys tuomarin mukaan näkyi joka osiossa, mutta olivat tyytyväisiä ettei koira osoita näissä tilanteissa kuitenkaan aggressiivisuutta, vaikka se ilmiselvästi valitsee itse kenen kanssa se haluaa kaveerata ja kenen kanssa ei.

Puolustushalun pienuus yllätti, mutta ehkä kaverin kanssa kilpaa huutaen näyttää aina vähän vahvemmalta kuin onkaan 😀

Näillä uusilla arvostelu a/b mahdollisuuksilla minulle ensimmäinen kerta saada lomake käteen, niin pitihän se tutustua arvosteluohjeeseenkin:  https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/luonnetestin_arvosteluohje_01012015.pdf

Sivulta 2017 sivulle 2018

Viime vuosi alkoi surullisesti, sillä tuli aika päästää Tao kivuttomille maille. Se on aina yhtä vaikeaa – tehdä päätös ja luopua.

Taon merkitys lauman stabiloitsijana oli suurempi kuin olin ymmärtänyt. Ensiksi Peppi päätti heittää juoksurytminsä uusiksi ja koska Nuka ei voida jäädä Pekkaa pahemmaksi, seurasi se Pepin juoksua.

Meni myös aikansa ennen kuin osasin laskea yksi + yksi. Peppi alkoi yskimään, kun hihna kiristyi kaulalla tai oltiin tosi tohkeissaan esimerkiksi ulos mennessä. Pikku hiljaa yskä alkoi vaivata toden teolla ja minä aloin epäilemään, että Taon poistuman jälkeen Peppi on alkanut haukkumaan yksinolo-ajat tauotta. Eläinlääkärissä ei kuitenkaan löytynyt kuin ärtyneet äänihuulet ja lievästi ärtynyt nielu – eläinlääkäri epäili närästystä. Närästyslääkkeet ei kuitenkaan auttaneet vaivaan ja lopulta Peppiä tutkittiin taas röntgenkuvineen, bael-näytteineen ja keuhkomadotkin poissuljettiin – löydökset eivät olleet edellisiä kummempia.

Nyt Peppi ja Nuuska on viettäneet toimisto-koirina työpäiviä ja yksinoloajat on minimoitu, koska itse epäilen että suurin aiheuttaja kroonistuneelle yskälle on ollut haukkuminen. Kortisonikuurin aloitukseen yskä katosi kuin seinään, nyt lääkitystä on pikku hiljaa alasajettu – aika näyttää palaako yskä ja tarvitsemmeko jotain ylläpitoannosta lopun elämän.

Nuuska ehti reilussa vuodessa kuitenkin käydä kaksi näyttelyä; Salosta VSP ja SERTi ja erikoisnäyttelystä EH. Sen lisäksi tyllerö totteli itselleen koulutustunnuksen käyttäytymiskokeesta ja starttasi tälle vuodelle agilitykilpailut, joista on plakkarissa yksi LUVA ja useampi HYLly.

Aikani kuluksi faceliftattiin meidän wordpress, luvaten että sen ominaisuuksiin tutustutaan paremmin tulevaisuudessa. Aikaansaamiseni tason nykyään tuntien, epäilen että sitä saa odotella – koska kohta saa taas möyriä kukkapenkeissä ja kuunnella linnunlaulua!

 

 

Elokuusta syyskuuhun

Kesä meni aivan liian nopeasti. Muutama tuhannesta projektistani kotona saatiin pari maaliin asti. Kanojen lukumäärä kasvoi muutamalla tipulla ja Pikku-Ukko-kukollekin löytyi koti näin syksyn kynnyksellä, eikä sitä tarvitse laittaa pataan.

Tytöt on käyneet keräämässä mustikoita, vadelmia ja sieniä. Nuuskan lempihommaa on kananpaskassa piehtarointi. Erkkarista tytöt toi kotiin EH:t sijoittuen molemmat kilpailuluokissaan kuitenkin: Nuu avoimen neloseksi ja Peppi käyttöluokan kolmoseksi.

(Nuka @Harri Puranen)

(Peppi @Henna Lindell)

Optimistisena ilmoitin Nuuskan pariin muuhunkin näyttelyyn, mutta ilmatieteenlaitoksen luvatessa kaatosadetta, sain hyvän syyn jäädä kotiin.

Nuka sai käydä myös parit epikset kesän aikana, joista ei jää jälkipolville mitään kerrottavaa. Ehkä joskus opin ohjaamaan… Sen iloksi voidaan viihdyttää teitä videollakin, jossa voi miettiä kuinka monta virhettä radalle (lyhyelle ja helpollekin) voi mahtua. Ilo kuitenkin on, että kananpaskan lisäksi tämäkin on nuuskasta tosi pop!

Syksylle olisi vielä luvassa paimennusta ja turrileiriä.

Poksu ja Tyllerö vaatii vielä omat rivinsä. Nämä pikkuruiset metsästettiin ulkorakennuksesta heinäkuun alussa noin neljän viikon ikäisinä. Sitä oliko mahdollinen emo synnyttänyt vai siirtänyt pennut löytöpaikkaansa jää arvoitukseksi. Loisia kuhisevat pienet villikissan alut muuttivat kuitenkin ensin karanteeniin kylpyhuoneen puolelle ja ajan kanssa lääkittyinä sekä madotettuina ne sai ottaa haltuun enemmän tilaa. Mikä söpöyden yliannostus olikaan saada seurata niiden kehitystä ja tottumista sekä lopulta leimaantumista ihmisiin. Kahdentoista viikon korvilla pennut muuttivat omaan loppuelämän kotiinsa ja hirveä ikävä niitä on!

 

Mitä vuodessa voi tapahtua?

Ei juuri mitään, silloin kun mitään ei tehdä. Koirat kasvaa ja vanhenee – kaikki meistä nauttien miljööstä missä touhutaan.

Sen sijaan tulosrintama on kuollut, kun harrastuspuoli on elänyt jonkin sortin kaamosaikaa.

Nuka kävi viime kesänä erkkarissa Pepin kanssa. Tytöt osallistuu tänäkin vuonna.
Nuuska on saanut aksata kerran viikossa ilman mitään hurjaa etenemistä. Jostain kumman syytä tässäkään lajissa ei opita itsekseen, jos ei jotain osa-aluetta koskaan tehdä. Ja ennen kaikkea satunnaisina ajatuksina saunan lauteilla tulee mieleen, että kyllä se pohjatyön tärkeys on tuskin lajista riippuvainen vaan siihen tulisi panostaa.

– Nuuska junnuluokassa 2015

Ajatuksena oli jos Nuuska tekisi kuitenkin BH:n tänä vuonna. Toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen asteelle, kun tuon meidän kaupungissa käynnin osalta on ollut tyystin hiljaista toteutukseltaan. Menetin kyllä mätsäri-neitsyyteni raahatessani koiran kevään korvalla yhteen mätsäriin – kumpikaan ei liioin nauttinut kokemuksesta.

– kuva: Henna Lindell

– kuva: Paula Söderholm

Seuraava syntynyt ajatus oli uusia tokosääntöjä lukiessa, että alokasluokka vaikuttaa helpolta. Mestistokon viimeiseen ilmoittautumiseen on toki vielä aikaa, että vielä ei tiedä jääkö sekin vain ajatukseksi.

Lampaita Nuka on käynyt pari kertaa katsomassa Pepin kanssa. Se on kyllä edelleen viehättävä laji ja Peppi on niin onnellinen päästessään tekemään. Nuka sen sijaan ei ehkä ole ihan omimmillaan tässä sen intoutuessa minun mielestä turhan herkästi väärään tunteeseen. Saa se vielä käydä pari kertaa yrittämässä, mutta pään piekseminen seinään ei tässä motivaatiopaljoudessa niin kauheasti innosta.

– Nuka kesäkuu 2016

Pepillä on uusi harrastus kanojen tuijottamisen lisäksi, taloon muutti kissat Kookos ja Assi, joten Peppi voi nyt tuijottaa myös kissoja.

– Peppi lampaita tuijottamassa, kuva: Leena Lindblad

Tao viettää haikeita eläkepäiviä. Kunto on ok, mutta väkisinkin sitä ei voi olla ajattelematta ettei koskaan tiedä kuinka paljon aikaa meillä on vielä yhdessä. Sen verran ponteva se kyllä vielä on, että Nuuskan kanssa voidaan tapella jos syy siihen saadaan.

– Tao 12 v. 11.6.2016