Läpivalaistu

Olin ensin ajatellut odottaa lähemmäs kahta vuotta, mutta loppujen lopuksi Nukan ajoittainen etuosan epämääräinen epäpuhtaus liikkeessä sai mielenrauhan järkkymään sen verran niin Nuu kiikutettiin kuviin. Samantien koira kuvattiin kallonpohjasta häntään. Ja olen onnellinen 🙂 – kyllä näillä kelpaa olla. Eläinlääkärin arvio B, itse katselin että löysyyttä vielä on.

nuka_ed1

nuka_ed2

Nuka_hips

Nuka_ltv

nuka_va1

nuka_va2

Virallista lausuntoa saadaan odottaa tovi, koska ensin koiralle tulee saada Suomen kansalaisuus.

Pepin lantioalueen kuvat otettuna silloin hännän tyven kipeänä ollessa ei näytä hullummilta.

PEPPI_CR_20150425_110914_1

PEPPI_CR_20150425_111324_1

Näiden myötä tytöt toivottavaa ihanaa juhannusaikaa!

Mainokset

västäräkistä vähäsen!

Kyllä se tulee – kevät nimittäin! Sen on parempi tullakin ja antaa kaiken uuden alun kasvaa surun ylitse.

Pari päivää ennen pääsiäistä, meillä kävi kauhea onnettomuus. Syystä tai toisesta – pieni Myy jäi naapurin koiran saalistamaksi. Vakavin seurauksin, toisen takajalan ollessa kokonaan poikki, ilman tuntoaistia takapäähänsä ja ilmarinta. Sain kissan syliini naapurin vajasta, jonne se oli piiloon päässyt, mutta suurten vammojen tähden pieni kissavauva nukkui ikiuneen eläinlääkärin avittamana.

10855118_10205413453589176_358749755271142_o

Lopputulos ei muutu. Ei vain kuinka toivoisi toisin. Oliko Myy naapurin aidatulla pihalla vai ei, vai tuliko koira jälleen aidoista. Myytä ei kuitenkaan enää ole. Sen verran voidaan kuitenkin taas todeta, että olemassa olevia ominaisuuksia ei voi poistaa, niitä voi vain hallita ja estää tapahtumasta, se on se koiranomistajan yksi vaikein velvollisuus – oppia siihen.

Nyt saa hiiret sitten pitää kekkereitä. En pysty seuraavaan. Myy oli niin mieletön ipana. Tarkoitus oli, että kissa saisi olla vähän arahko, villihkö ja ei niin ihmisistä piittaava – hyvä saalistamaan ja ulkona viihtymään. Myy tuli kylän kissoista, leikkaamattomana nämä ovat ehtymättömiä sikiämään. Kantaa piti harventaa, mutta pentueen löydyttyä ei miesten sydän ollut pystynytkään. Myy muutti sisaruksineen kotihoitoon, jonne perässä seurasi ”varaemo” siis ihan eri kissa kuin todellinen emä, mutta joka tunnollisesti saapui imettämään pennut kerran-kaksi päivässä. Meille Myy tuli siinä 8-10 vkon korvilla, alle luovutusiän. Se oli aika pieni, mutta pirun rohkea.

Eikä siitä kasvanut mitään itsenäistä, kontaktia välttävää miumauta vaan kauhea kainaloinen, joka luuli olevansa briardi. Nukan kanssa ne painivat ja juoksivat ympäri taloa – minun karjuaessa ”ei käy’tä” kitarisat valkoisena. Vain muutama kuukausi aiemmin Myy meinasi heittää henkensä suolistotukokseen, jonka aiheuttajaksi paljastui syöty hiuslenksu. Myy kuitenkin selvisi leikkauksesta ja toipumisesta huikean hienosti.

Kovin hyvä hiirikissa se ei ehkä ollut, tai oli – mutta unohditte vain kertoa, ettei kissat niitä hiiriä heti listi vaan niivittävät niitä useamman tunnin! Sitä onkin sitten mukava kuunnella kello kolme aamuyöstä 😉 .

Myy pääsi pikku hiljaa ulkoilemaan meidän kanssa, kun suolistoleikkauksen yhteydessä kissa myös steriloitiin. Eikä se ikinä kaukana ollut. Kulki mukana kuin peräpukama ja yksin jäädessään meni talon alle. Joskus ikkunasta näin kun se leikki tuulen pyörittämällä vaahteranlehdellä. Nukan kanssa ne leikki metsän reunassa ”minä pääsen puuhun, sinä et!”-hippaansa ja painivat, ehtymättömästi.. Nuuska makasi selällään ja kissa oli kurkussa kiinni. Aina välillä Myyn piti tehdä huolellinen kasvopesu Nukalle ikeniä myöden.

Kun tulit meille kylään, vastassa oli kolme koiraa ja kissa joka pyrki kiipeämään lahjetta pitkin ylös tullakseen paremmin huomioiduksi. Ei se pieni koko vaan kuinka sen kompensoi.

Tytöt odottivat Myytä takaisin monta päivää. Peppi juoksi aina ulos päästessään kissanluukuille tarkistamaan, raastavin oli Nuka – joka istui hippametsän reunalla ja odotti, metsään tuijottaen. Nyt odotus on loppunut. Me kaikki rakastettiin Myytä niin hirveästi.

10995413_10205518972947094_5459372119644826862_o

Sen lisäksi Taon valtava lipooma poistettiin rinnasta. Tikit mummeli saa pois tänään. Ja voi kyllä, kyllä ne keväisin nousevat kuin feeniks-linnut tuhkasta, vanhat eläimet, ja Taokin on tursuaa elämäniloa ihan toppuuteltavaksi asti.

Peppi on kipeä – syytä ei vain ole löytynyt. Koira kirputti hännän tyvelle ihotulehduksen, mukaan alkoi tulla myös liikkeellä lähdössä kipukiljahduksia, häntää kannettiin koko ajan vahvasti vasemmalle taipuneena ja hännän tyvestä lihasten kiinnikkeet oli turvonneet eikä tarpeita haluttu suorittaa. Koira on kuvattu joka puolelta eikä niistä röntgenkuvista vaivaa löydy. Kahden viikon kipulääkekuurin jälkeen olo alkaa helpottumaan, toivotaan että vaiva olisi vain jonkun tällin aiheuttama hermopinne eikä se palaa enää arkeemme.

Kesää kohti siis, entistä ehompana.

Maaliskuuta!

Aurinko on antanut jo monta päivää lupaustaan keväästä, mutta yöpakkaslukemat ei! Meillä oltaisiin kyllä jo niin valmiita sulaviin lumikasoihin ja leppeämpiin keleihin.

Pepin sitkeä virtsavaiva on vaivuttanut meitä pieneen apatiaan treenirintamalla, vaikka jotain sitä on yrittänyt samaan aikaan tehdä. Sen ohessa, että eläinlääkäriä on sponssattu vähän lisää. Synoluxit vaihtuivat baytrilliin viikon kuurin jälkeen, koska ensimmäinen ei tuottanut muuta toivottua apua kuin ph:n laskun ja kiteet alkoivat sulamaan, tuoden tilalle tuli selkeät tulehduksen merkit valkosoluineen ja verineen. Koska tikistelyä esiintyi edelleen, etenkin yrittäessäni liikuttaa koiraa pelkkää hihnalenkkiä enempää tutkittiin sitten viime perjantaina muita vaihtoehtoja. Koira ultrattiin, otettiin verikokeita munuaisarvoineen sekä papa ja steriili pissanäyte laitettiin viljelyyn. Missään ei varsinaisesti löytynyt mitään vikaa, osittain ärtynyttä virtsarakon limakalvoa lukuunottamatta. Kiteitä ei virtsassa ollut enää havaittavissa. Jos nyt syötäisiin vielä muutama päivä lääkekuuria, ja päästäisiin vaihtamaan takaisin omalle ruualle toivoen että sitä myötä loppuisi pikkuhiljaa ylenpalttinen pissailu.

Taolle on tehty muutama visaisempia harjoituksia mitä kokeissa on jouduttu törmäämään ja mm. samalta merkiltä tehty ohjattu sotkee mummelin ajatuksen ruutuun lähetyksestä. Täytyy siis paneutua enemmän liikkeiden erotteluun ja keksiä molempiin paremmat rutiinit. Tähän asti merkille-merkki on ollut sama molemmissa liikkeissä ja olen ajatellut että ohjatussa käytössä olevat liikkurin liikkeet toimisivat erottavana tekijä, mutta nyt on keksittävä koiralle enemmän rautalankaa.

Viikonloppuna tuli ajettua kaksi kertaa Sastamalaan ja takaisin. Saabi ehkä kiittää reilusta 800 kilometristä karstojen polton muodossa ja minä toivon, että ne ei ollut turhia ajomatkoja vaan jossain vaiheessa keväällä taskussani olisi MH:n C-toimihenkilökortti.

Enkä malta olla linkkaamatta netin sisuksista löytynytty blogia, jossa on mainintana sellaisesta, joka saa rotuharrastajan aina surulliselle mielelle:
http://koiratrimmaajamona.blogspot.fi/2012/10/rakkaus-rajallistako.html

Tokobriard 2012 ja kiteitä

tao

Taotao pokkasi Suomen Briard ry:n turripalkinnoissa itselleen Vuoden tokobriard 2012 – tittelin. Pisteet Tao keräsi EVL:n koekäynneistä, jotka sinällään eivät olleet kauhean menestykkäitä mutta tavoite saavutettiin viimeisestä kokeesta. Eräänä aamuna huomasin kahlaavani taas koekalenteria sillä silmällä, että mitä täällä olisi tarjolla… Mutta huonostihan niitä vielä tarjolla oli.

Peppi aloitti juoksunsa ja saimme riesaksemme jo aiemmin tutut struviittikiteet. Oireiden perusteella epäilin tytön tekevän virtsistä ja sticksasin siltä ph:n pissasta joka oli aivan liian emäksinen (liuska näytti 7) ja sitten varailimmekin samalle päivälle eläinlaakäriajan. Viimeksi samanlaisia oireita oli helmikuussa 2011 juurikin talvijuoksun yhteydessä, silloin mukana oli myös virtsatietulehdus. Yleensä nämä kulkevatkin käsikädessä, bakteeriperäinen virtsatietulehdus nostaa ph arvoa ja tekee olosuhteet suotuisaksi struviittikiteille. Tällä kertaa ei kuitenkaan löytynyt muita tulehduksen merkkejä kuin korkea ph, joka oli laboratorio olosuhteissa mitattuna 8 ja kiteet, verta tai leukkareita ei virtsassa ollut. Pepistä otettiin myös vatsaontelon röntgen, jolla poissuljettiin ettei pikkulikalla ole mitään massiivisempia kivilajeja. Mainittavan arvoista on minulle se, että tämä tehtiin rauhoittamatta – koska Peppi on Peppi, oli se minulle melkoinen tunnelataus huomata että koiran luottamus on kasvanut minuun entisestään. Pöydälle nosto ja kyljelle laittoi josta nousee pieni kysyvä jännittynyt katse ”mitä tapahtuu?!” vastasin siihen, että ”laita pää tyynyn vain”, ja koira laski pään alas päättäen luottaa että jos äippä sanoo niin on kaikki hyvin. Kiviä ei onneksi ollut.

Peppi sai synoluxit ja kiteiden liuotusruokaa, kontrollin ollessa kolmen viikon päästä. Itse ajattelin seuraavaksi googlettaa ja opiskella minkälaiset mahdollisuudet on hormoonitoiminnalla vaikuttaa kehon happamuuteen tai emäksisyyteen, josko täältä löytyisi syitä tälle ajoittain nousevalle ph:lle juurikin juoksun aikaan löytyisi. Hieman kyseenalaistan, että syy löytyisi ruokinnasta, kun siinä ei ole muutoksia tapahtunut sitten viime kerran. Jos ph-tasapaino heittäisi vain juoksujen aikaan voisi tätä sitten helposti ennakoida tulevaisuudessa.

Syksyn hetkiä

Taotao on viimein parantunut leikkaushaavastaan, tosin mojova arpi sinne jää ja minua hieman mietityttää muutama selkeästi näkyvä sisäänpäin kasvava karva. Toivon kuitenkin ettei tästä olisi enää murhetta ja haittaa Taolle. Patologinen tulos on toisinaan ajatuksissani. Taolle ei ole tehty levinnäisyyskartoitusta, enkä siis tiedä onko kasvain ollut mahdollisesti morfologinen ja onko näitä myös mainituissa sisäelimissä. En kuitenkaan ole valmis sisäelinkasvainten poistoon kuitenkin jo veteraani-ikäiseltä koiralta. En myöskään ole valmis harkitsemaan minkäänlaista syöpälääkitystä, vaikka kasvaimia olisi muuallakin. Olen miettinyt kenelle mahdollinen lisäaika olisi, minulle vai koiralle ja heikentäisikö ajan puolesta taisteleminen vain turhaan koiran elämänlaatua. Patologinen lausunto kasvaintyypistä kuitenkin antaa minulle tietoa kasvaimen mahdollisesta käyttäytymisestä ja olen kuitenkin huojentunut ettei kyseinen kasvain metastoidu esimerkiksi luustoon, vaan kunnioittaa pääsääntöisesti lähtökudosta. Osaan myös toivottavasti tulkita mahdollisesti tulevaisuudessa tulevia oireita herkemmin. Tiedän kuitenkin, että on olemassa myös mahdollisuus, että kasvain oli yksittäinen eikä se enää aiheuta ongelmia. Tao ei tiedä, että siltä poistettiin syöpäkasvain ja koira on hyvässä kunnossa, iloisena ja elämänhaluisena.

Syyskuun puolivälissä aloitimme taas hallikauden, vaikka ulkonakin pystyy vielä hyvin harjoittelemaan. Peppi on edennyt tottelevaisuudessa tämän vuoden aikana hyvin, ja koiran tunnetila alkaa olla mainio. Jos aikanaan näin väläyksiä siitä mahdollisesta maksimista, missä koira voi työskennellä – niin nyt koira ilmentää tätä jo useassa harjoituksessa. Sanotaankin ettei koiran opettaminen ole vaikein asia, vaan saavutetun tason ylläpitäminen ja tämä on seuraava tavoite Pepin seuraamis-liikkeen suhteen. Koiran tekniikka on myös jossain määrin lahonnut korkeammassa tilassa työskennellessä ja tähän minun tulee alkaa keskittyä enemmän; asennon suoruuteen ja takaosan käyttöön.

Tao taas sairasloman venyessä on selkeästi päässyt mielentilaan, jossa rouva on jo siirtynyt eläkkeelle. Seuraamisessa se mennä poikittaa puolimetriä edessä ja käskyihin se voi vapaavalintaisesti tarjoilla itse tykkäämiään asioita. Lenkillä se pääsääntöisesti on sitä mieltä ettei kutsumiset kosketa ainakaan Taoa ja mummelit saa tehdä mitä lystäävät.

Paimentamassa Peppi on käynyt satunnaisen epäsäännöllisesti. Siellä olen keskittynyt saamaan Pepin paremmin hallintaan ja pysähdykset onnistumaan heti. Työsarkaa riittää. Myös etäisyyttä lampaisiin tulisi saada enemmän ja nostot rauhallisemmiksi. Viime kertaisen harjoituksen jälkeen tulin kuitenkin loppupäätelmään, että koira on kehittynyt viime keväästä. Pepin lampaanlukutaito kuin käsitys laumasta on parantunut huimasti, nämä kaksi asiaa on paljon parempia koiralla kuin ohjaajalla vieläkään. Siinä missä keväällä Peppi karautti lampaiden perään koko laitumen pituuden verran, ei martat enää tänä päivänä pääsekään livohkaan koiran kontrollista niin helposti. Koira myös selkeästi pyrkii pitämään lauman koossa, sekä palauttamaan irronneet laumaan ja lauman minulle.

Kun lehdet alkoivat vaihtamaan syysruskan värejä päätin myös pyrkiä saamaan aikaiseksi harjoituksia jäljen osalta. Kymmenen jälkeä Peppi on ajanut pääsääntöisesti metsässä, muutaman pellolla. Historiaa ei tulisi unohtaa ja laji onkin muistuttanut minua siitä, miten ailahtelevia Pepin suoritukset myös tottelevaisuudessa aluksi olivat. Toisaalta kun tämän muistin ja taaksepäin mietin, turhautumiseni laantui ja nyt on itsellä varmempi olo enkä kaadu jokaiseen huonompaan suoritukseen. Toistaiseksi olen pyrkinyt vain nostamaan koiran motivaatiota mahdollisimman korkeaksi. Ailahtelevuus tulee esiin usein paikkaa vaihdettaessa ja Peppi reagoi uuteen ympäristöön siten, ettei se ole sataprosenttisesti työnteon ajatuksessa mukana vaan kiinnittää liikaa huomiota ympäristöön. Olen kuitenkin saanut nähdä taas niitä väläyksiä siitä tasosta mitä koira voi esittää ja tämä takaraivossa meillä on tavoite jota kohti kouluttaa.

Histiosytäärinen sarkooma

Hyvistä ja huonoista aamuista tämän kertaisen joutuu laittamaan kastiin huonot. Taolta piti poistaa tikit leikkaushaavasta viikon päästä leikkauksesta. Tuumasta toimeen ja poistin ne ollen samalla tyytyväinen miten hyvältä ja siistiltä koko homma näyttikään. Niin hyvältä, että päätin koiran antaa olla ilman pönttöä tai pöksyjä.

Aamukahvikuppeja oli kulunut useampi ja piti tehdä lähtöä ulos päin. Katselin olohuoneen lattialla pötköttävää Taoa ihmetellen, että koira on jotenkin vaivaantuneen näköinen ilmeeltään. Päätin katsoa miltä sen pakara näyttää ja *voi perse*. Koira oli lutrannut haava-alueen ja koko leikkaushaava kaikessa komeudessaan oli auki. Suihkuttelun kautta päivän ohjelma vaihtui eläinlääkärireissuun.

Haava päätettiin kuitenkin sulkea uudestaan, ja nyt sitä pitelee uudet tikit, soluliima ja vielä teippikin. Aloitamme prosessin alusta toivoen, että haava parantuu pian. Samalla reissulla saatiin patologin lausunto.

Tutkituissa näytteissä todettiin kohtalainen pleomorfinen pahanlaatuinen pyörösolukasvain. Solut ovat morfologialtaan suuria, pulleita ja histiosytäärisiä ja niiden koko vaihtelee runsaasti. Niillä on eosinofiilistä sytoplasmaa, joka on paikoin vakualisoitunut. Mitooseja todetaan kohtalaisesti. Strooma on vähän ja neoplastisten solujen välissä on kypsän morfologian omaavia lymfosyyttejä.

Löydös viittaa histiosytääriseen sarkoomaan. Yksittäiset kasvaimet, jotka ovat hyvin rajoittuneita, vastaavat kirurgiseen poistoon yleensä kohtalaisen hyvin. Nämä kasvaimet voivat olla myös multisentrisiä mikä tarkoittaa sitä, että niitä kehittyy eri puolille elimistöä (ihon/nahanalaiskudoksen lisäksi sisäelimiin ja keuhkoihin) yhtä aikaa. Muutos vaikuttaa tulleen kokonaan poistetuksi.

Tutkimustulos: Histiosytäärinen sarkooma

Taolle ehjä rivi EVL:stä

Tao totteli tavoitteemme arvoisesti ehjän rivin 1.9. Pääkaupunkiseudun Kultaisten kokeessa. Tuomarina toimi Harri Laisi ja rivillä saavutettiin kakkostulos, yhä lähempänä sitä ykköstä. Tao oli kovin tomeralla tuulella, kuten aina juoksua tehdessään ja tällä kertaa koira oli helppo nostaa liikkeiden väliin. Edelleen työtä vaatii kaukokäskyt sekä käskyjen loppuun kuunteleminen. Samalta merkiltä lähetetyssä ohjatussa ja ruudussa, Tao taas lähti alkuunsa tekemään ohjattua uudestaan, jonka tähden lisäkäskyjä tarvittiin. Niin ikään zetassa koira seisoi istumisen ja ohjatussa annoin yhden lisäkäskyn tuontiin. Luoksetulon seisomista ei nähty ja koira tökkäsi vielä ohjaajaakin loppuasennossa.

Istuminen ryhmässä: 10
Paikallamakuu: 9
Seuraaminen: 8
Zeta: 7
Luoksetulo: 6,5
Ruutu: 7
Ohjattu: 7
Metalli: 8
Tunnari: 8
Kaukot: 7
Yhteensä 244p. EVL2 ja 3. sija

Tao oli ilmoitettu vielä kahteen kokeeseen, mutta ripulin ja sen ohessa eläinlääkärillä otetun ohutneulanäytteen tuomion jatkotoimenpiteiden tähden peruutin osallistumiset. Kaksi viikkoa myöhemmin Taolta poistettiin toisesta pakarasta peukalon pään kokoinen patti ja patologin tuomiota odotellaan vielä pari päivää. Mummeli itse voi mainiosti ja tikit ovat saaneet olla rauhassa. Sen sijaan vauhtia on täytynyt vähän rajoittaa näin toipilasaikana.