Elokuusta syyskuuhun

Kesä meni aivan liian nopeasti. Muutama tuhannesta projektistani kotona saatiin pari maaliin asti. Kanojen lukumäärä kasvoi muutamalla tipulla ja Pikku-Ukko-kukollekin löytyi koti näin syksyn kynnyksellä, eikä sitä tarvitse laittaa pataan.

13517371_10208676083952896_29634869356570722_o

Tytöt on käyneet keräämässä mustikoita, vadelmia ja sieniä. Nuuskan lempihommaa on kananpaskassa piehtarointi. Erkkarista tytöt toi kotiin EH:t sijoittuen molemmat kilpailuluokissaan kuitenkin: Nuu avoimen neloseksi ja Peppi käyttöluokan kolmoseksi.

13913965_10209019460657099_2464224699554451779_o(Nuka @Harri Puranen)

13925991_10209019460417093_3680161132226663825_o(Peppi @Henna Lindell)

Optimistisena ilmoitin Nuuskan pariin muuhunkin näyttelyyn, mutta ilmatieteenlaitoksen luvatessa kaatosadetta, sain hyvän syyn jäädä kotiin.

Nuka sai käydä myös parit epikset kesän aikana, joista ei jää jälkipolville mitään kerrottavaa. Ehkä joskus opin ohjaamaan… Sen iloksi voidaan viihdyttää teitä videollakin, jossa voi miettiä kuinka monta virhettä radalle (lyhyelle ja helpollekin) voi mahtua. Ilo kuitenkin on, että kananpaskan lisäksi tämäkin on nuuskasta tosi pop!


Syksylle olisi vielä luvassa paimennusta ja turrileiriä.

Poksu ja Tyllerö vaatii vielä omat rivinsä. Nämä pikkuruiset metsästettiin ulkorakennuksesta heinäkuun alussa noin neljän viikon ikäisinä. Sitä oliko mahdollinen emo synnyttänyt vai siirtänyt pennut löytöpaikkaansa jää arvoitukseksi. Loisia kuhisevat pienet villikissan alut muuttivat kuitenkin ensin karanteeniin kylpyhuoneen puolelle ja ajan kanssa lääkittyinä sekä madotettuina ne sai ottaa haltuun enemmän tilaa. Mikä söpöyden yliannostus olikaan saada seurata niiden kehitystä ja tottumista sekä lopulta leimaantumista ihmisiin. Kahdentoista viikon korvilla pennut muuttivat omaan loppuelämän kotiinsa ja hirveä ikävä niitä on!

14080000_10209196143874069_6925608207004852508_n

 

Mainokset

Turha kuukausi

Kyllä. Helmikuu on jotenkin aivan turha kuukausi. Se ymmärtää onneksi olla lyhyempi kuin muut. Helmikuun alku on se hetki, kun katsellaan vanhoja kuvia että koska se lumi sulikaan ja aurinko alkoi lämmittämään. Aika lailla turhauduin, kun huomasin viime vuodelta jossa ei lunta niin muuten ollutkaan, niin huhtikuussa sitä kyllä riitti. Yritän piristää itseäni ajatuksella, että hankikanto saapuisi ja aurinko näyttäytyisi sopivan asteisessa pakkasessa.

IMG_1164

Muuten meillä asuu suuri motivaatiovaje. Tätäkään ei ole päivitetty kuuteen kuukauteen. Piristän itseäni ajattelemalla, että muut ne vasta laiskempia ovatkin, kun Jimin ja Paavon touhutkin on olleet lomalla jo vuoden! Motivaationa kesällä ja syksyllä oli lähinnä istua kukkapenkissä, siirrellen kasvustoa paikasta a paikkaan b. Se selvisivätkö ne moisesta lainkaan selviää vasta kesäkuukausina.

Tsirpula, Nuunuu, Nuuskamuikkunen eli Nuka sai kasvaa pottumaalla kurittomaksi turren aluksi. Kauheasti se ei kyllä kasvanut ja nyt jännittää tuleeko siitä edes Taon mittainen – vielä pitäisi 1,5 cm venyttää 58 säkäsenttiin. Siinä kurittomuudessaan Nuuska pääsi näkemään kotipihan ja eläinlääkärin pariin otteeseen. Ja tietysti maanantain kyläkävelyllä kaikki kylän papat. Se olikin Nuuskan viikon kohokohta 😀 .

Nuka sairasti oksennustaudin, jonka johdosta kiikutin sen YESille vakuuttuneena vierasesineestä. Ei ollut vierasesinettä ja ainoa hyöty käynnistä oli, että kun se oli väkisin laitettu aina uudestaan ylöspyrkimyksen jälkeen takaisin röntgenpöydälle jäi Viikkiin meidän kynsienleikkuupelleily. Sen jälkeen kaikki hoitotoimenpiteet on olleet kovinkin helppoja. Kertoo ehkä vain ja ainoastaan siitä, etten ollut raaskinut tehdä sille selväksi aiemmin, että nyt tämä homma tehdään. Se hyöty tuli tarpeeseen, kun Nuka halkaisi kyntensä. Sellaista vaivaa ei aiemmin koirillani ole ollutkaan, mutta niin se vain repsotti kärjestä kynsivalliin halki kuin banaani ytimen siinä keskellä ollessa paljaana.

Ensin googletettiin sitten vielä kilautettiin kaverilta hoito-ohjeita. Kun oltiin googletettu tarpeeksi olin vakuuttunut, että minun tuurilla siihen kuitenkin tulee joku varvasluun tulehdus ja se pitää vielä amputoida koko varvas, joten menimme eläinlääkäriin. Kynsi kuorittiin pois. Paketit pysyi hyvällä lykyllä jalassa tunnin, toisinaan kokonaisen yön. Suihkutettiin, putsattiin, käärittiin ja teipattiin. Nuka istui kylppärin lattialla ja nostin tassun aina valmiiksi käteen hoidettavaksi. Tästä hoidosta huolimatta se tietysti tulehtui. Lisättiin repertuaariin antibiootit ja vetramil. Kokomusperäisien keskustelujen jälkeen päätin, että paketointi loppuu hoito-ohjeesta huolimatta tähän ja varvas saa saada ilmaa. Toki tassussa oli tossu ulkona yleensä sen ensimmäiset viisi minuuttia, kunnes kaivoin sitä jostain hangesta. Varvas alkoi kuitenkin heti paranemaan paremmin. Paskamainen vaiva kuitenkin, koska uuden kynnen kasvu kestää melkoisen tovin.

IMG_1144

Tällä välin Peppi on opettanut kaiki huonot tapansa Nuulle. Miten ne valitseekin aina sen huonoimman esimerkin eikä Taon rauhallisuus ja varmuus kelpaa apinoitavaksi. Sen sijaan Pepillä on kaveri, jonka kanssa voi vahtia sohvalla ikkunasta kaikkea mikä liikkuu ja haukkua ikkuna kuolaroiskeita täyteen.

Peppi on onnellinen. Siksi Nuka vähän tulikin, vähän vastentahtoisesti ettei koskaan pitänyt olla enää kolmea koiraa, mutta siksi kuitenkin että kun Taon aika päättyy on Pepillä seuraa. Peppi joka on sellainen koiran koira, on kovin tyytyväinen siihen että sillä on joku jonka kanssa riehua ja nukkua kylki kyljessä, toisinaan myös päällekkäin. Peppi on ainoa koirani, jota läheisyys ei ole alkanut vaivaamaan vaan edelleen sen mielestä pentukasa on ainoa oikea tapa viettää aikaa.

Nuuskaa se varmasti alkaa haittaamaan jossain vaiheessa. Siinä asuu sellainen pieni paskapää. Sellainen tonttia omiva ja hyvinkin kaikki on mun – piirre, eikä sitä haittaa näyttää sitä. Sen johdosta on viime kuukauden aikana joutunut käymään itsekriittisiä keskusteluja siitä, että oli motivaatiota tai ei, tähän taloon lienee aika tulla säännöt ja tsirpulalle kuri. Edesauttavia asioita on ollut revityt sohvatyynyt ja eräs yö, jolloin heräsin siihen että pentu oli motittanut Pepin ulos makuuhuoneesta eikä päästänyt sitä sisään. Niska-pers-ote tuli siis meille toivottavasti lyhyelle vierailulle.

IMG_1110

Maalla asuessa sain myös ensimmäisen kerran kokea sen kuuluisan mörköiän oikein kunnolla. Muutos koirassa ja puolustusalueen heräily oli hämmentävän selkeää. Toisten koirien kanssa ilmenneiden ei toivottujen käytösmallien tähden otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin Nukan paikallisen koiraseuran arkitottelevaisuus ryhmään. Luitte oikein, arkitottelevaisuus! Tämän suurin vaikuttaja oli että Nuu näkee muita koiria, käy vähän kylillä muutenkin kuin eläinlääkärissä ja jos itse löytäisin kadonneen kipinän tai vähintääkin sitä saisi puhalleltua uuteen paloon. Ennen ensimmäistä kertaa mietin mitä ihmettä kuuluu arkitottelvaisuus liikkeisiin ja mikä sitten on sen liikkeen suoritustavoite 😀 . Näin siis kun on pitkään tehnyt suoritusideaalina koe-ohje. Tokoon se nyt kuitenkin täällä pohjautuu sisältäen ohitus- ja häiriöharjoittelua kaikki koirat kerrallaan hallissa. Jos totta puhutaan olo oli ensimmäisen kerran jälkeen kuin olisi palannut 17 vuotta (ai kauhea! onko siitä niin kauan) taaksepäin Blancon kanssa ensimmäisiin kenttätreeneihin.

Touhu kuitenkin ajaa asiansa sen osin, että Nuuska käy syömässä siellä palvattua lammasta ja on käyttäytynyt hyvin, kunhan ensin kerron sille, että ei me ei haukuta. Se on jopa oppinut makaamaan tovin paikallaan eikä se oikeastaan ole työskennellessä kiinnostunut muista koirista. Vielä kun minä jaksaisin vähän jalostaa hommaa kotitreeneissä voisi se vaikka edistyä.

Mimmoinen Nuuska sitten on ollut. Tykkään koirasta ihan sairaan paljon kaikessa olomuodossa. Se on hyvä se. Se on hyvinkin aktiivinen ruualle, ja mörköilyn alettua taittumaan leikki petraantuu koko ajan. Nuka on ollut alusta asti kivan leikkisä, mutta sellaista ”haastamista” olen hommaan vähän toivonut. Katsotaan kai sekin jo plussaksi että nykyään se palauttaa lelun eikä juokse se suussaan jonnekin leikkimään itsekseen (lue = tuhoamaan lelun mahdollisimman nopeasti).

IMG_1137

Kun se kuuluisa motivaatio löytyy täytyy vähän yrittää Peppiäkin viritellä. Se tosin pääsi viime maanantaina halliin myös. Positiivista oli se ettei uusi paikka aiheuttanut minkään sortin hermostumista. Koira teki yllättävän ripsakoita maahanmenoja ja makasi paikallaan hyvin ja rennosti. Sen sijaan se esitti sellaiset seuraamiset että teki mieli tarttua sitä riveleistä ja ravistella, että herätys! Ja lopuksi yritettiin merkin kiertämistä, mikä oli surkuhupaisaa kun koira ei edes huomannut törppöä vaan bongaili kiertokohteita kaikista isommista objekteista.

Taoa talvi taas koettelee. Kintut ja selkä on kipeytynyt eikä lumessa tarpoaminen ole vaihtoehto. Se on surullista. Läsnä on koko ajan tieto siitä että yhteinen aika vähenee koko ajan. Taokin viihtyisi keväässä paremmin 🙂 .

deloise du manoir noble tosselin tassa tirlittan2

Kesäleiriä

Tämä vuoden turrileiri oli heti helatorstain pidennettynä viikonloppuna. Helatorstai itsessään kului Jyväskylässä Toko:n RM:ää ratkoen, kylmissään ja märissä vaatteissa koska sää ei todellakaan suosinut meitä. Koe saatiin suoritettua; Onnea isosti Maralle ja Anne jotka ottivat revanssin viime vuodesta ja tällä kertaa mestaruus jäi Jyväskylään 🙂

Seuraavaksi paikallisen pizzayrittäjän hiljainen sunnuntai sotkettiin tunkemalla sinne koko naislaumalla syömään. Pizzalta meidän matka jatkui Oikariin ja osan kotiansa – kiitos hyvästä seurasta.

Viikonloppu sujui tottistelun ja maaston parissa. Peppi sai laukaukset (myös jäljelle 😉 ), yhden surkian esineruudun ja jälkiä koko rahan edestä. Pikkumusta totteli ihan pätevästi, edelleen voisin toki yrittää pidentää suoritusta. Esineruutu meni ”tulisi harjoitella vahvasti”-osastoon ja parin jäljen jälkeen tehtiinkin loppuaika janaharjoituksia, jotta neiti lähtisi vähän toisenlaisessa tunnetilassa jälkeä nostamaan (eikä takki auki täysiä juosten).

pep

Jälki itsessään oli kuitenkin jo pikkuhiljaa minullekin miellyttävää. On vaikea uskoa, että siinä on sama koira jonka kanssa koko laji aloitettiin niin tahmaisesti viettikatkosta viettikatkoon, joka näki kuolleita ihmisiä metsässä ja oli valmis pakenemaan joka rasahduksesta 😀 – Nykyään sitä voipi jo vähän koulutellakin!

pep2

Meidän harjoituslistalle meni siis tunnetila, ohjaajapaine ja liinan kanssa ohjaaminen ensisijaisesti. Esineruudussa yritetään seuraavaksi enemmän kuin vain pissalla käynti.

autot

Mummeli kulki sulavasti seassa. Tao alkaa muistuttamaan Viliä. Se on ihan tyytyväinen itsekseen leirialueella jolkotellessaan ja saadessaan istua kerjäämässä ruokaa ja rapsutuksia tuolin edestä toisen tuolin eteen. Ja se kuuntelee siellä minua ihan yhtä vähän kuin sen selkeä esikuva vanhuusvuosia varten.

kuvat: Henna & Henna

Syksyn menneet

Bloggaaminen on jäänyt taka-alalle sitten kesän hiipuessa kohti syksyä. Syyskuu vietettiin turrileirillä Uuraisilla, Oikarin tilalla. Paikka oli sopivan kokoinen ja puitteeltaan ihan kelpo leiriolosuhteisiin. Mitään luksusta majoitustilat ei toki ole, mutta saunaan pääsee, grilli löytyy, pihanurmella mahtuu tottistelamaan yksi jos toinenkin.

Mukava oli nähdä taas uusia briardeja ja kaiken kaikkiaan tällä leirillä oli mukavia ja potentiaalisia nuoria koiria, joita oli ilo seurata ohjaajiensa kera.

IMG_6652
kuva: Henna Lindell

Paimennusrintamalla on ollut hiljaisempaa. Kokeiden jälkeen Peppi sai tauon, ja sen jälkeen työvuorojen ja treenien sovittaminen samaan kalenteriin on ollut haastavaa. Jälkiä poljettiin syksylle useampi ja Peppi pääsi ajamaan myös vieraan tekemää jälkeä. Eikä työskentelyssä ollut jäljen polkijasta johtuvia eroja vaan hyvin pikkulikka ajoi jälkeä, tehden niitä virheitä joita se tekee silloinkin kun jälki on itseni tekemä. Tarkoitus oli korkata mestiksissä alokasluokka, mutta lopulta ampumisen työstäminen jäi niin vaiheeseen, että ohjaajalla meni pupu pöksyyn eikä koiraa koskaan kokeeseen ilmoitettu.

Lokakuussa pyörähtivät taas talven hallitreenit käyntiin. Pepin talven tavoite on löytää hyppytekniikka ja sitä kautta saada noudot kuntoon. Ensimmäinen kuukausi tosin kului ilman, että olisin saanut yhtään järkevää treeniä suunniteltua tai toteutettua.

Joskus sen kalenterin sivuja selaillessa on melkoinen stressi yrittää saada kaikki valmiiksi ja suoritettua. Oma työ, muut velvoitteet aina siitä kun elämässä koittaa se ajanjakso kun vanhemmat tai niistä toinen tarvitsee apua, ajaminen palvelutalon ja sairaaloiden välillä, liikuttaa, hoitaa ja lääkitä hevonen, ulkoiluttaa koirat ja jos tuntuu liian helpolta – voi myös vaikkapa myydä asuntonsa altaan 🙂

Muutos on vähintäänkin se joka pitää ihmisen liikkeessä. Koko projektin alkusysäys, ja se haave ehti tosin siirtyä jollekin toiselle (kutsuivat sitä käteisostajaksi), joten meillä on haussa uusi unelmakoti jostain muualta. Peppi ja Tao saa elää kanssani siis siihen ns. vailla vakinaista-elämää. Asunto muuttaa varastoon loppukuusta.

Voidaan olettaa, että moni asia mukaan lukien Pepin suunnitelmallisen treenaamisen, saa odottaa että elämä on löytänyt taas kiintopisteen ja asettunut sinne aikanaan.

20060227_0020

Yksi meistä ei pääse kanssamme muuttamaan. Yksi meistä kävi liian väsyneeksi ja raskain mielin tuli aika luopua Miisasta. Suru on suuri ja haikeus soi kaksion seinissä, kun kissan tassujen tepsutusta ei enää kuule. Ulko-oven avatessa tottumus odottaa näkevänsä Miisan eteisen käytävällä hoitamassa vahtikoiran virkaa. Kukaan ei kehrää enää sohvalla kainalossa eikä uskollisesti asetu viereiselle tyynylle nukkumaan öisin. Tässä surussa on niin monia vivahteita, sietämätöntä siitä tekee toisen suunnaton suru miten miisan mukana joutuu tuhkaamaan elämästään kaksikymmentä vuotta muistoja rakkaista asioista ja ihmisistä, miten kovaa niitä luopuessaan kaipaakaan.

Helteiset treenit

Paimenessa Pepin teema on ollut häkitys, häkitys ja häkitys. Ohjaaja on kokenut ahaa elämyksiä, mutta toisinaan silti toteutus kusahtaa pahemman kerran. Toisinaan se on myös onnistunut ja ainakin ajatus siitä kuinka se tulisi tehdä on selkeä. Sitten vaan vielä saisi koulittua ja ohjattua koiraa yhtä selkeästi. Huomattavasti nopeammin Peppi on oppinut treenin jälkeisen uiui! sanan, jolla saa lähteä paahtamaan kohti lampea, usein bordercollieiden perää pitäen.

Heinäkuun ehkä kuumin viikko vietettiin Pepin kanssa maalimiesleirillä Lapualla. Peppi sai matkakaveriksi Pätkän ja Tao jäi kotiin pitämään torppaa pystyssä.

pep_mmleiri1
kuva: Henni Lehtiranta

Peppi sai treenata ja yrittää perusvietinvaihtoa keskiviikosta perjantaihin, välillä onnistuen ja välillä epäonnistuen. Mielenkiintoista päivien anti kaikin puolin oli ja Pepin kanssa reissaaminen oli paljon helpompaa kuin koko lauma mukana. Tällä kertaa se jo pysyi kevythäkissäänkin.

Päiväohjelman lisäksi saatiin tottistella Anun silmän alla. Käytiin varmaan molemmat yhtä syvissä alhoissa, mutta kolmanteen treeniin lauantaina unohtui jo edellisten sukellukset ja sieltä se koira nousi nykyiselle tasolleen (ehkä ohjaajakin). Vieraskenttätreeniä tarvitsisi niin koira kuin ohjaajakin lisää.

Leirin jälkeen ja muutama ennen sitäkin on ajettu rytinällä jälkiä. Ne on olleet niin vaiherikkaita, että vakaasti tuntuu että aika loppuu ennen syyskuuta kesken, mutta ei nyt vielä luovuteta. Esineruutua on saatu yksi alle vieraalla apparilla, sekin on siis kesken, niin kesken.

pep_mmleiri2
kuva: Henni Lehtiranta

Jälkien lomaan on ajettu muutamaan otteeseen Somerolle, joista leirin jälkeinen treeni lampailla oli huikea. Seuraavat kaksi sitten taas maan tasolle palautuskokemuksia, Pepin intoutuessa jälleen käyttämään liikaa voimaa ja liian kapeaa kaarta. Harvemmin se lauma niin pysyy kasassa ja koira joutuu tehdä tuhat kertaa enemmän töitä. Tyhmä.

Viikolla päästiin Tiian kanssa pitkästä aikaa ampumaan ja näissä voi sanoa edistystä tulleen. Samaa jatkettiin nyt viikonloppuna ja nyt aletaan saada ääneen viettinousu lahoamisen sijasta. Kohta alan uskaltaa lisätä ampumisen myös paikkamakuuseen. Koska appareita oli matkassa päästiin myös koulimaan hyppynoutoa ja koulutus tuotti tulosta :). Kaikin puolin hyvät treenit!

Wau!!!

Kirjaan tämän itselleni ylös, että muistan kun toisinaan masennuksen alhoissa tuntuu ettei toisto toistolta homma vaan etene. Peppi on ollut muutaman päivän treeneissä aivan sairaan hyvä, tänään pikku likka räjäytti pankin antamalla 110% aamutottiksissa ja se oli huikea!! Niin huikea, että olin kotimatkalla ihan liikuttunut <3.

Kaksi asiaa mitä minun tulee muistaa jatkossakin.

1) Älä luovuta
Älä anna periksi, jos koira ilmentää jotain normielämässä se pystyy ilmentämään sen sinulle sen myös lajiharrasteissa, vaikka se vaatisi työtä. Usko siihen.

2) Älä selittele
Koira tekee työnsä koulutustasonsa mukaisesti sen päivän suoritukseen, jos se menee metsään tiedät mitä harjoitella.

pep_rauha
kuva: Pia

Kesä täynnä turreja :)

Suomen Briard ry:n kesätapahtumista 2/3 on osallistuttu onnistuneesti lävitse. Uusia briardeja on päästy näkemään ja harrastajia tapaamaan. Kivaa! Syyskuuhun jää vielä parit tsembalot, joissa toivon olevan yhtä runsaslukuinen osanotto kuin näissä aiemmissakin.

Kesäkuun viimeinen sunnuntai vietettiin turrien kanssa paimenessa Somerolla. Oli kiva nähdä uusia kuin vanhojakin briardeja lampailla. Pepille päivä ei ollut paras, mutta loppuun sinnittelimme ranch-radan uudelleen läpi ja haimme kokemuksia lisää ohjaajalle pellolla työskentelystä.

IMG_4943
kuva: Henna Lindell

Lisää kuvia paimenpäivästä löytyy:
http://karvamopot.1g.fi/kuvat/Turripaimen+2013/

Sekä Hennan ja Jannen kuvat:
http://hirosini.kuvat.fi/kuvat/Paimennus+30.6.2013/

Viime viikonloppuna vietettiin briardien päätapahtumaa Järvenpäässä, Vanhankylän kartanolla. Perjantai-iltana roudattiin tavarat paikalle ja rakennettiin kehät. Yli roturajojen menevät kiitokset avusta Anulle, joka hoiti pakettiauton käyttöömme ja kuskasi tavarapaljouden kanssani paikalle, kuin Suville ruutunauhoista! Sekä tietysti kaikille briardisteille, jotka auttoivat tapahtuman talkoilussa kokoon. Lauantaina herätys soi klo 0430, koska toimitsemani rotumestaruus tokokoe starttasi anivarhoin klo 0730. Kokeen tuomaroi erittäin mukava Riikka Pulliainen ja liikkuroi Saana Haarma.

Suorituksia ja suoritustapoja nähtiin briardimaiseen tapaan laidasta laitaan, onnistumisia oli ilo seurata – hyvin koulutettuja koiria, joka toi alemmista luokista komeita ykköstuloksia. Isot tsempit kaikille myös jatkoon :).

Kokeen jälkeen pyörähti aikataulussaan käyntiin erikoisnäyttely, jossa Norjalaiselle kasvattajatuomarille Wera Hübenthalille oli ilmoittautunut ennätykselliset 77 briardia, Wau! Omien koirien osuus päivässä oli nukkua takaluukussa, ja käydä välillä uimassa Tuusulanjärvessä, mutta Huuhaa eli Hooligan du Manoir Noble kävi esittelemässä aikuistuneen runkonsa tuomarille arvosanalla excellent.

IMG_8265

Omia, kohtuullisen epäonnistuneita otoksia vastavaloon lisää täällä:
http://karvamopot.1g.fi/kuvat/Erikoisnäyttely+2013/

Ja Tanskan Tuulan sekä Purasen Harrin kuvat purkautuvat pikku hiljaa tähän osoitteeseen:
http://kannusruohon.kuvat.fi/kuvat/Näyttelyt+Shows/Järvenpää+6.7.2013/

Sunnuntaina saivat omatkin osallistua, kun briardien leikkipäivän koulutti läpi Anu Vehviläinen. Taattuun tapaan Anun kiskoessa rautalankaa meille suoraksi, uskon että jokaiselle jäi jotain vinkkejä takataskuun. Toivottavasti näemme kaikki uudestaan leirillä Uuraisilla!

Peppi sai tehdä tottista leikkimisen sijasta, ja ensi alkuun neiti lämmitteli henkilöryhmällä. Ryhmässä itsessään oli hankalampi vain Nooran istuma kulma (Peppi oli viikonlopun aikana taas niiiiiiin onnellinen briardi, heittäytyessään tyystin pennuksi jakaessaan rakkaudentunnustuksiaan kasvattajalleen, jonka syli on edelleen pienen tytön mielestä aivan ihana). Peppi teki muutenkin tottikset hyvässä tilassa ja avasi itsensä erinomaisesti haukkumaan. Ryhmän jälkeen virvottiin taas estenoutoa, ja sen paluuta. Tällä kertaa apuohjaajat esteen molemmin puolin saivat Pepille viimein onnistuneen toiston.

pep_hyp
kuva: Henna Lindell

Toiselle kierrokselle edelleen hyppy, joka tuli nyt mennen tullen ensimmäiseen yrittämään ja eteenmeno, jossa koira lähti alkuun epävarmasti, mutta nähtyään pallonsa pinkoi pallolle – välissä vähän leikkiä jalkapallolla ja hetsillä uusi eteenmeno. Peppi oli onnellinen ja kovasti vielä illalla kotona sitä mieltä, että nyt kyllä leikitään lisää!

pep
kuva: Henna Lindell

Lisää kuvia:
http://karvamopot.1g.fi/kuvat/Leikki+2013/

Ja vielä lisää:
http://hirosini.kuvat.fi/kuvat/Briard+leikkipäivä+7.7.2013/

ps. Maanantai starttasi Taon vesiripulilla, toivottavasti menee pian ohi eikä saa mummua huonoon kuntoon. Vatsavaivaa kuuluu olleen liikkeellä.

pss. Vielä linkki Pian leikityspäivän kuviin:
http://pirpanat.kuvat.fi/kuvat/Treenit+ja+muuta+yleistä/Leikityspäivä+7.7.2013/