D’ëloise du Manoir Noble

kuva: Mia M

BH, TK2
D’ëloise du Manoir Noble
”Taotao”
s. 11.6.2004
e. Yozanne du Manoir Noble
i. Oustic Junior du Val de Morteau
Lonkat: C/D
Kyynärät: 0/0
Terveet silmät

 
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN40264%2F05&R=113

Kesällä 2004 sain Helsinki-Vantaalla syliini kahden maitopurkin kokoisen rääpäleen. Suurella jännityksellä odotetun Taotaon, joka lensi Suomeen Belgiasta. Mukanaan pennulla oli pieni Nalle Puh – reppu ja siinä ulkomaan terminaalin katukivetyksellä ihmetellessä maailmaa, kiivetessä polven päälle jakamaan pennun tuoksuisia pusuja ja kaivautuessa syliini, kaivautui koira samalla suoraan sydämeeni.

Elokuu 2004

Tao tuli täyttämään harrastuskaverin virkaa, pennun osoittautuessa erittäin leikki- ja kontaktihaluiseksi. Sen aktiviteettitaso oli suuri ja monet kerrat tuli työnnettyä päätä syvemmälle tyynyn alle, pennun paiskoessa lelujaan keskellä yötä pitkin olohuonetta.

Pienen harrastuskoiran alun ura tyssäsi kuitenkin ennen kuin se ikinä alkoikaan. Taon lonkat todettiin välikuvissa äärettömän löysiksi, jonka johdosta koiralle tehtiin pectineus myotomia kahdeksan kuukauden iässä. Tätä leikkausta korjailtiinkin sitten jälkeenpäin useamman kerran, ja muiden sen kyljessä tulleiden harmien kanssa olemme vain opetelleet elämään.

Ensimmäisen kerran koira korjausleikattiin toukokuussa 2005. Molemmilta puolilta poistettiin takaisin yhteen kasvaneet pectiniuslihakset sekä valtaisat määrät arpikudosta. Toisen kerran alueelta jouduttiin kertaalleen kaapimaan nivelen reunalta hermotukseen kiinnittynyttä arpikudosta vuonna 2006. Ja minä haluan kiittää Talvion Timoa, joka jaksoi uskoa koiralla olevan vielä elämänlaatua silloinkin, kun oma uskoni horjui. Yhtä lailla kiitos kuuluu kaikille Taon kuntoutuksessa auttaneille, kiitos Ridvallin Tiina sekä Janina Granlund.

On vain päätöksiä ja niiden seurauksia. Taon tapauksessa hoito, jonka piti auttaa veikin vain huonompaan suuntaan. Jälkiviisaana en koskaan toiste lähtisi vastaavaa operaatiota tekemään. Tao oireili aika ajoin takajalkojaan ja oikean tasapainon löytyminen rasituksessa, sekä joidenkin asioiden karsiminen pois tekemisistä kesti aikansa. Koiran harrastusura on vaikean alkutaipaleen jälkeen mennyt täysin koiran terveyden ehdoilla ja nyt Taolla on takanaan jo useampi oireetonkin vuosi.

Taon luonteesta johtuen ajatus siitä, että koira ei harrastaisi mitään ei ole ollut vaihtoehto. Se laittaa itsensä sataprosenttisesti likoon oli sitten kysymys vaikka vain iltalenkistä. Kouluttaessa saa koira purkaa energiaansa hallitusti, voin vaikuttaa kuinka monta toistoa se tekee, miten kovia pähkinöitä ratkaistaan ja kuinka monta kertaa juostaan pallon perään, kuinka kauan, kuinka suurella vastuksella se saa taistella lelustaan. Koska se on varmaa, että Tao energiansa muussa tapauksessa purkaa muilla tavoin mm. juoksemalla päätä pahkaa pitkin mantuja, keilaamalla laumatovereitaan tai perkaa metsää, koska männynkin kanssa voi taistella. Tao on suuruudenhullu pienessä paketissa. Ja aina löytyy leikittäjäkin, Tao on virtuoosi huijaamaan jonkun yhyttämänsä ihmisen vähän kiskomaan ja heittämään lelua.

kuva: Mia M

Taon lajiksi yritysten ja erehdysten kautta valikoitui toko. Koiran fysiikka ei kestänyt palveluskoirapuolta. Tao on ollut kiitollinen harrastuskaveri sen oppiessa asiat äärettömän helposti sekä suhteellisen vähässä pidettävällä treenimäärällä. Sen ominaisuuksissa parasta on koiran taistelutahto sekä suunnaton halu tehdä töitä ohjaajalleen. Tao on hieman pehmeä koira ja sen ohjattuvuus on aina ollut helppo. Tänä päivänä Tao viettää ansaittua mummo-koiran elämää.

Tao on minun ”..once in a lifetime..” -koira.

Mainokset