Kesäleiriä

Tämä vuoden turrileiri oli heti helatorstain pidennettynä viikonloppuna. Helatorstai itsessään kului Jyväskylässä Toko:n RM:ää ratkoen, kylmissään ja märissä vaatteissa koska sää ei todellakaan suosinut meitä. Koe saatiin suoritettua; Onnea isosti Maralle ja Anne jotka ottivat revanssin viime vuodesta ja tällä kertaa mestaruus jäi Jyväskylään 🙂

Seuraavaksi paikallisen pizzayrittäjän hiljainen sunnuntai sotkettiin tunkemalla sinne koko naislaumalla syömään. Pizzalta meidän matka jatkui Oikariin ja osan kotiansa – kiitos hyvästä seurasta.

Viikonloppu sujui tottistelun ja maaston parissa. Peppi sai laukaukset (myös jäljelle 😉 ), yhden surkian esineruudun ja jälkiä koko rahan edestä. Pikkumusta totteli ihan pätevästi, edelleen voisin toki yrittää pidentää suoritusta. Esineruutu meni ”tulisi harjoitella vahvasti”-osastoon ja parin jäljen jälkeen tehtiinkin loppuaika janaharjoituksia, jotta neiti lähtisi vähän toisenlaisessa tunnetilassa jälkeä nostamaan (eikä takki auki täysiä juosten).

pep

Jälki itsessään oli kuitenkin jo pikkuhiljaa minullekin miellyttävää. On vaikea uskoa, että siinä on sama koira jonka kanssa koko laji aloitettiin niin tahmaisesti viettikatkosta viettikatkoon, joka näki kuolleita ihmisiä metsässä ja oli valmis pakenemaan joka rasahduksesta 😀 – Nykyään sitä voipi jo vähän koulutellakin!

pep2

Meidän harjoituslistalle meni siis tunnetila, ohjaajapaine ja liinan kanssa ohjaaminen ensisijaisesti. Esineruudussa yritetään seuraavaksi enemmän kuin vain pissalla käynti.

autot

Mummeli kulki sulavasti seassa. Tao alkaa muistuttamaan Viliä. Se on ihan tyytyväinen itsekseen leirialueella jolkotellessaan ja saadessaan istua kerjäämässä ruokaa ja rapsutuksia tuolin edestä toisen tuolin eteen. Ja se kuuntelee siellä minua ihan yhtä vähän kuin sen selkeä esikuva vanhuusvuosia varten.

kuvat: Henna & Henna

Mainokset

Koirakuvia 100 vuoden takaa

Oudon rannan hiekan – blogista bongasin linkkivinkin koirakuviin 100 vuoden takaa. Sen lisäksi, että pembroke on kuin ilmetty Vili – oli tietysti kaivettava briardinkin kuvat.

1898
1898

1934
1934

1938
1938

edit: piti katsoa mitä muuta google löytäisi…

Briardbreeder.com:n takaa löytyy myös tämän näköisiä tursakkeita (…linkin takana lisää):

1927

ja googlen kuvahaku löytää vielä muutamia muitakin.

Vuoteen 2014

IMG_9043

Monesta paikkaa kuului surua loppu vuonna, ja se tuli kylään meillekin. Siinä lomassa on tuntunut osin välillä mahdottomalla nauttia täysin rinnoin oman unelman tavoittamisesta. Kuin varkain kaikki tapahtumat osuivat päällekkäin. Siitä huolimatta joulukuun alusta me on asuttu tunnin ajomatkan päässä Pasilasta, puolet vähemmän aikaa Somerolle tai Karkkilaan – mihin suuntaan nyt sitten haluakaan kauppareissunsa tehdä. Tao on nuortunut viisi vuotta ja Peppi sen sijaan yrittää sopeutua muutokseen.

Tilan nimi on Saksa, ja se on saanut alkunsa jo useita satoja vuosia sitten. Suuri maatilakirja osaa kertoa pienen osan historiaa, mutta otetaan pala lukuja. Kirjan mukaan tila on kuulunut suvulleen vuodesta 1539 ja käsittääkseni olen järjestyksessä 2. ns. suvun ulkopuolinen omistaja. Monen muun tilan kohtalon lailla ei Saksassakaan ole tilan alkperäisistä hehtaareista tänä päivänä jäljellä kuin muutama. Hirsinen päärakennus on vuodelta 1910 ja kirjan mukaan se on uusittu 1939, jonka jälkeen torppani on nähnyt täyden remontin viime vuosien aikana. Pihamaaalta löytyy niin sauna, kuin vanha navetta ts. karjasuoja, jonka maatilakirja kertoo olevan peräisin vuodelta 1919. Vilja-aitan historia menee vielä kauemmaksi vuoteen 1823. Autotalli onkin sitten tuoreempaa rakennuskantaa, sen oviin maalatusta vuosiluvusta päätellen -40 luvulta. Peltoläntin reunalta löytyy vielä heinälato.

Samoilta vuosisadoilta-/kymmeniltä on rakennukset täynnä myös pieniä paloja historiaa, laatikkorekineen ja hevosen heinäkärryineen. Kirja tietääkin kertoa, että tilalla on aikanaan ollut 2 hevosta, sk- ja ay-karjaan kuuluvat kuusi lypsävää, 4-5 nuorta ja sonni sekä 60 kanaa. Metsämaan lisäksi historiassa tilalla on ollut peltohehtaareja, joilla on viljelty perunaa ja rehukasveja karjaa varten.

http://karvamopot.1g.fi/kuvat/_Hyrkkölä_/

Googlella on sitten löytynyt kaikenlaista itse kylän historiasta, ja alueen kehityksestä – joskus paremmalla ajalla niitä voi referoida.

Tämän lomassa Peppi kävi Ulla Kaukosen hyppytekniikkatunnilla jatkaen harjoitteluja tostain halliteenivuorolla. Tao on saanut nauttia mummelin osasta, ja se on taivaassa kantaessaan metsästä loppumattomia keppejä pihamaalle. Kaiken kaikkiaan uskoisin, ettei vapaa-ajan ongelmia ole jatkossakaan yrittäessä pikku hiljaa saada kiinni eriasteisista kunnostustarpeista tilan puitteissa. Ensin kuitenkin hissukseen kotiudutaan 🙂

Syksyn menneet

Bloggaaminen on jäänyt taka-alalle sitten kesän hiipuessa kohti syksyä. Syyskuu vietettiin turrileirillä Uuraisilla, Oikarin tilalla. Paikka oli sopivan kokoinen ja puitteeltaan ihan kelpo leiriolosuhteisiin. Mitään luksusta majoitustilat ei toki ole, mutta saunaan pääsee, grilli löytyy, pihanurmella mahtuu tottistelamaan yksi jos toinenkin.

Mukava oli nähdä taas uusia briardeja ja kaiken kaikkiaan tällä leirillä oli mukavia ja potentiaalisia nuoria koiria, joita oli ilo seurata ohjaajiensa kera.

IMG_6652
kuva: Henna Lindell

Paimennusrintamalla on ollut hiljaisempaa. Kokeiden jälkeen Peppi sai tauon, ja sen jälkeen työvuorojen ja treenien sovittaminen samaan kalenteriin on ollut haastavaa. Jälkiä poljettiin syksylle useampi ja Peppi pääsi ajamaan myös vieraan tekemää jälkeä. Eikä työskentelyssä ollut jäljen polkijasta johtuvia eroja vaan hyvin pikkulikka ajoi jälkeä, tehden niitä virheitä joita se tekee silloinkin kun jälki on itseni tekemä. Tarkoitus oli korkata mestiksissä alokasluokka, mutta lopulta ampumisen työstäminen jäi niin vaiheeseen, että ohjaajalla meni pupu pöksyyn eikä koiraa koskaan kokeeseen ilmoitettu.

Lokakuussa pyörähtivät taas talven hallitreenit käyntiin. Pepin talven tavoite on löytää hyppytekniikka ja sitä kautta saada noudot kuntoon. Ensimmäinen kuukausi tosin kului ilman, että olisin saanut yhtään järkevää treeniä suunniteltua tai toteutettua.

Joskus sen kalenterin sivuja selaillessa on melkoinen stressi yrittää saada kaikki valmiiksi ja suoritettua. Oma työ, muut velvoitteet aina siitä kun elämässä koittaa se ajanjakso kun vanhemmat tai niistä toinen tarvitsee apua, ajaminen palvelutalon ja sairaaloiden välillä, liikuttaa, hoitaa ja lääkitä hevonen, ulkoiluttaa koirat ja jos tuntuu liian helpolta – voi myös vaikkapa myydä asuntonsa altaan 🙂

Muutos on vähintäänkin se joka pitää ihmisen liikkeessä. Koko projektin alkusysäys, ja se haave ehti tosin siirtyä jollekin toiselle (kutsuivat sitä käteisostajaksi), joten meillä on haussa uusi unelmakoti jostain muualta. Peppi ja Tao saa elää kanssani siis siihen ns. vailla vakinaista-elämää. Asunto muuttaa varastoon loppukuusta.

Voidaan olettaa, että moni asia mukaan lukien Pepin suunnitelmallisen treenaamisen, saa odottaa että elämä on löytänyt taas kiintopisteen ja asettunut sinne aikanaan.

20060227_0020

Yksi meistä ei pääse kanssamme muuttamaan. Yksi meistä kävi liian väsyneeksi ja raskain mielin tuli aika luopua Miisasta. Suru on suuri ja haikeus soi kaksion seinissä, kun kissan tassujen tepsutusta ei enää kuule. Ulko-oven avatessa tottumus odottaa näkevänsä Miisan eteisen käytävällä hoitamassa vahtikoiran virkaa. Kukaan ei kehrää enää sohvalla kainalossa eikä uskollisesti asetu viereiselle tyynylle nukkumaan öisin. Tässä surussa on niin monia vivahteita, sietämätöntä siitä tekee toisen suunnaton suru miten miisan mukana joutuu tuhkaamaan elämästään kaksikymmentä vuotta muistoja rakkaista asioista ja ihmisistä, miten kovaa niitä luopuessaan kaipaakaan.

1-luokka

Pepille oli ilmoitettu viikonlopulle kaksi starttia, joten hyväksytyn esikokeen jälkeen sunnuntaina startattiin ykkösluokka. Muistui taas miksi olemme harjoitelleet ja harjoitelleen häkistä poisottoa, siksi että siinä kohtaa on meillä aina niin hyvät saumat pilata koko loppusuoritus.

Tuomari kertasi säännöt mitä koiralta hyväksyy, yksikin aitaan päin juokseminen – on peli poikki, kerran saa hakea lauman haltuun, jos se hajoaa uudestaan – on peli poikki jne.

Rata oli käänteinen verrattuna perjantaihin ja sisälsi toki esikokeeseen verrattuna enemmän tehtäviä. Peppi haki lampaat isossa aitauksesta hyvin ja vartioi rauhallisesti sen aikaa, kun merkitsin yhden lampaan. Portillekin vielä kuljettiin ajatusten mukaisesti, mutta häkistä tullessa tehtiin meidän perusvirhe – Pepillä tulee liian kiire pysäyttämään ja se livistää käskyn alta, lauma jakaantuu osan jäädessä aitaukseen ja osan ollessa ulkona. Meidän (toim.huom. ohjaajan) kiihtyvyysongelma tuli esiin myös samantien ongelmien alkaessa ja sitten siinä on kaksi yliyrittäjää sekoilemassa keskenään. Ulkona olevat martat saatiin hallintaan ja palattiin häkkiin hakemaan loput lampaat, jotka sitten yhdessä tuumin karkasivat laitumelle.

Siinä lampaita hakiessa laitumen metsän reunasta ehtii ajatella tovin jos toisenkin samalla kun tarkkailee miten lampaat suhtautuvat lähetymiseen. Laumassa oli niin aikuisia lampaita kuin karitsoja ja karitsat väistävät koiran lisäksi ihmistä. Tiesin että voin keskeyttää saman tien, jos lampaat väistävät minua lähestyessä enkä pääse niitä tarpeeksi lähelle.

Lähestyminen kuitenkin onnistui ja pääsin etäisyyksille josta Pepin pystyi laittamaan sen koulutustason mittaiselle hakukaarelle. Lampaat saatiin mukaan ja alkoi kova kipittäminen kelloa vastaan loppu radan aikana. Metsän reunasta kulkiessa lampaiden veto lähtöpisteeseen oli vahva, sain Pepin kuitenkin ajamaan vasenta laita puolta ja pääsimme laidunnusalueelle. Laidunnusalueella koira kiersi laumaa hyvin sillä välin, kun irroitin lampaan merkin. Vartiointikin laidunnusosiossa vielä sujui, mutta haltuunottokaari oli huono. En tiedä miksen lähettänyt koiraa lennosta kaarelle, jolloin se tekee pulleammat kaaret vaan jaloista, jolloin Peppi menee aina aivan liian tiukasti.

Kuja saatiin sujumaan hyvin, kunhan ensin sain koiran asemoitua sopivaan aja-kohtaan. Portin edelleen hyvin. Tieosuuden alkaessa meille ilmoitettiin aikaa olevan kaksi minuuttia jäljellä. Taas tossua toisen eteen, nyt jo vähän riskillä, että kohta minun ohitseni juoksee letkana viisitoista lammasta. Ei juossut, sain tien kulmaankin Pepin siirrettyä pysäyttämään ja kulma meni hyvin. Uudelleen häkityksessä hätäilin, kun Peppi meinasi ottaa käskyn vastaisen suunnan ja otin koiraa karvoista estääkseni vasemman. Tarvitseeko sanoa ettei koiraan saisi koskea kokeen aikana? Tästä huolimatta lampaat saatiin häkitettyä ja olimme saaneet radan suoritettua, aikaakin jäädessä jäljelle kolme sekunttia.

Häkki (max 25p.)
vartiointi 8p.
häkistä otto 1p. (ei kerralla kaikkia lampaita, lampaat karkasivat)
uudelleen häkitys 5p.
Ohitukset (max 10p.)
portti/ränni 9p. (kovat käskyt)
Kuljetus ja ohjaaminen (max 20p.)
tie 7p. (työntää lampaat liian lähelle)
laidunnus 7p. (koira kääntyi katsomaan ohjaajaa, levoton haku)
Toimintatavat (max30p.)
käskyt ja tottelevaisuus 6p.
aktiivisuus 6p. (levotonta, ohjaaja koski koiraan)
yht. 49/75p.
Arvosana: Hyvä

Leuka rintaan ja ensi kesänä uusi yritys!

Paim-E

pep_paim_e
kuva: Marika Klossner

Pepin paimentaipale sai tänään virallisen tuloksen. Peppi osallistui Rannikkopaimenien järjestämään kokeeseen ja suoritti hyväksytysti FCI:n säännöillä paimennuksen esikokeen. Suurimmat pistevähennykset syntyivät kuljetuksessa, jossa koira painaa lampaita vähän liikaa työskentelemällä turhan lähellä.

Häkistä poisotto 10/10
Uudelleen häkitys 10/10
Kuljetus ja ohjaaminen 14/20
Laidunnus merkityllä alueella 19/20
Pysähdys 8/10
Toimintatavat
Käskyt 10
Tottelevaisuus 8
Aktiivisuus 8
Yhteensä 87/100
Arvosana: erittäin hyvä

Tuomari: Kirsi Mikkonen

Hyväksytyllä tuloksellaan Peppi on Suomen toinen esikokeen läpäissyt (ja todennäköisesti osallistunut) briardi. Koe käydään FCI:n paimennuskoesäännöillä, FCI HWT (traditional style)
http://www.fci.be/uploaded_files/HWT-Traditional%20Style_EN.pdf
http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/kokeet/Paimennuskoe/etusivu.htm

Helteiset treenit

Paimenessa Pepin teema on ollut häkitys, häkitys ja häkitys. Ohjaaja on kokenut ahaa elämyksiä, mutta toisinaan silti toteutus kusahtaa pahemman kerran. Toisinaan se on myös onnistunut ja ainakin ajatus siitä kuinka se tulisi tehdä on selkeä. Sitten vaan vielä saisi koulittua ja ohjattua koiraa yhtä selkeästi. Huomattavasti nopeammin Peppi on oppinut treenin jälkeisen uiui! sanan, jolla saa lähteä paahtamaan kohti lampea, usein bordercollieiden perää pitäen.

Heinäkuun ehkä kuumin viikko vietettiin Pepin kanssa maalimiesleirillä Lapualla. Peppi sai matkakaveriksi Pätkän ja Tao jäi kotiin pitämään torppaa pystyssä.

pep_mmleiri1
kuva: Henni Lehtiranta

Peppi sai treenata ja yrittää perusvietinvaihtoa keskiviikosta perjantaihin, välillä onnistuen ja välillä epäonnistuen. Mielenkiintoista päivien anti kaikin puolin oli ja Pepin kanssa reissaaminen oli paljon helpompaa kuin koko lauma mukana. Tällä kertaa se jo pysyi kevythäkissäänkin.

Päiväohjelman lisäksi saatiin tottistella Anun silmän alla. Käytiin varmaan molemmat yhtä syvissä alhoissa, mutta kolmanteen treeniin lauantaina unohtui jo edellisten sukellukset ja sieltä se koira nousi nykyiselle tasolleen (ehkä ohjaajakin). Vieraskenttätreeniä tarvitsisi niin koira kuin ohjaajakin lisää.

Leirin jälkeen ja muutama ennen sitäkin on ajettu rytinällä jälkiä. Ne on olleet niin vaiherikkaita, että vakaasti tuntuu että aika loppuu ennen syyskuuta kesken, mutta ei nyt vielä luovuteta. Esineruutua on saatu yksi alle vieraalla apparilla, sekin on siis kesken, niin kesken.

pep_mmleiri2
kuva: Henni Lehtiranta

Jälkien lomaan on ajettu muutamaan otteeseen Somerolle, joista leirin jälkeinen treeni lampailla oli huikea. Seuraavat kaksi sitten taas maan tasolle palautuskokemuksia, Pepin intoutuessa jälleen käyttämään liikaa voimaa ja liian kapeaa kaarta. Harvemmin se lauma niin pysyy kasassa ja koira joutuu tehdä tuhat kertaa enemmän töitä. Tyhmä.

Viikolla päästiin Tiian kanssa pitkästä aikaa ampumaan ja näissä voi sanoa edistystä tulleen. Samaa jatkettiin nyt viikonloppuna ja nyt aletaan saada ääneen viettinousu lahoamisen sijasta. Kohta alan uskaltaa lisätä ampumisen myös paikkamakuuseen. Koska appareita oli matkassa päästiin myös koulimaan hyppynoutoa ja koulutus tuotti tulosta :). Kaikin puolin hyvät treenit!