Sosiaalisen palkan koulutuspäivä

Nuuskan kanssa osallistuttiin koulutuspäivään, jonka aiheena oli sosiaalinen palkka. Saadessani ennakkotehtävät ensimmäinen ajatus oli kuitenkin, että kyseessä on temppu – ei niinkään terminologisesti sosiaalinen palkka sellaisenaan millaisena minä olen sen mieltänyt.

Itse olen ajatellut, että koiran palkkautuessa sosiaalisesti, se palkkautuu ohjaajan tyytyväisyyden osoituksesta, siitä että ohjaaja kehuu koiraa tai toteuttaa koiran kanssa mieleistä puuhaa. Kaiken kaikkiaan kokee itsensä hyväksytyksi, maailman parhaaksi ja sen kautta myös toiminnan ohjaajan kanssa kannattavaksi.

Ennakkotehtävänä oli opettaa koiralle sosiaalisen palkan sana ja liittää siihen käsimerkki. Asiaa ehdollistettiin samalla tavalla kuin naksutinta, sanaa ja elettä seuraa ruokapalkinto. Tähdellistä oli, että palkkasanaa seuraa aina ruokapalkinto, joka on ensisijainen, primäärinen toiminto koiralla eli koiraa ei tarvitse ensin opettaa syömään voidakseen palkata, vaan koira osaa syödä opettamattakin.

Toissijaisia palkintoja (sekundäärinen) on palkkiot, jotka ovat opittuja mm. ihmisen kanssa leikkiminen.

Palkkainventaariossa kannustettiin miettimään mistä oma koira palkkautuu, onko ne opittuja, vai osaako koira toiminnon ilman oppimista ja mikä palkkio ylläpitää käyttäytymistä.

Haistelu, kantaminen ja jahtaus on muun muassa toimintoja, joita voi hyödyntää koulutuksessa. Leikkimisessä voi pohtia, mistä osasta leikkiä koira palkkautuu; onko se lelun jahtaaminen, lelun pureminen, ravistelu? Leikkiikö koira leluilla itsekseen, palkkautuen lelusta itsessään vai leikkiikö se mieluiten ohjaajan kanssa jolloin lelujen arvo ilman ohjaajan yhdessäoloa ei ole niin suuri?

Nukalle kuitenkin olen käyttänyt palkkana vähän ruokaa, siksi että olen kokenut, ettei koira palkkaannu siitä hyvin.  Päivän aikana jouduin kuitenkin miettimään, että oikeastaan se on johtanut vain siihen, että koira odottaa vain tietynlaista palkkaa, lelua. Koulutuksellisesti olisi hyvä, että meillä olisi palkkapankissa erilaisia palkkioita, joten lakkaan murehtimasta siitä, miten koira ruokapalkinnon ottaa, pääasia on, että se syö sen.

Nuun treeni, Pepin photobombaus

Päivän annin mukaan, jos koira tottuu saamaan saman palkan aina samasta asiasta, syntyy ennakko-odotuksia ja kun odotettua palkkaa ei kuulu syntyy turhautumista, koira voi alkaa mm. ääntelemään, puremaan tai passivoitumaan, livetä tehtävästä kuin karata palkkaamaan itse itsensä.

Sama koskee opetettua palkintosanaa, kun sana on ehdollistettu palkkioon, sitä tulisi myös ylläpitää siten, että sitä seuraa ruokapalkkio usein ja vain toisinaan käytämme palkkiona vain kyseistä sanaa ja elettä ilman muuta palkkiota.

Toki turhaumaa tuottaa muutkin asiat, tässä metodissa pyritään kuitenkin kasvattamaan suoritusmäärää ja pituutta, niin ettei koira kertaakaan ehdi osoittamaan turhautumisen merkkejä.

Sosiaalinen palkka on lopulta opittu toiminto, josta on koulutettu vahviste koiralle

Palkkasanan ja ele ja vahvistetaan siis ruualla. Vahvistamista jatkettiin valitsemalla muutama tehtävä, jotka koira varmasti osaa, tehtävistä 80% palkataan naksu-nami/lelu/tmv ja pari toistoa naksu-palkintosana-nami toistosarjalla. Tämän jälkeen epäsäännöllisesti vahvistaen sanaa seuraa nami. Ja lopulta se on yksi palkintomuoto palkkapankissasi.

Palkinnon opettaminen vie kohtalaisen kauan kouluttajan arvion mukaan vähintään puoli vuotta. Meidän pitkäjänteisyydelle aika kauan! Mutta toisaalta sen vahvisteleminen siellä täällä ei tee mitään haittakaan, on vain varmasti vielä hitaampaa.

Tässä sosiaalinen palkkio on siis opetettu ja yhdistetty ruokaan. Sillä ei ole mitään arvoa, ennen kuin se opittu.  Se ei sinällään muuttanut ajatustani palkkiosta, mutta en tiedä miten se eroaa kehuista tai ohjaajan hyväksynnästä, näihinkin koira on matkan varrella todennäköisesti ehdollistunut, vaikka niitä ei ole välttämättä näin orjallisesti rakennettu.

Kun pitkästä aikaa puuhasi jotain, jouduin huomaamaan että minulla on liuta vanhoja pinttyneitä tapoja ohjaajana. Ensin minua huoletti, että täytyykö tosiaan palkita koiraa viretilasta välittämättä? Ja sitten huomasin kalastelevani ja pelastavani koiraa notkelmistaan. Minun tulisi uskoa, että toisinaan vire voi lähteä nousemaan oppimisen myötä ja se, että ainakaan se ei kantavaksi nouse, jos ohjaaja aina sirkustempuilla huolehtii eikä päästä koiraa erehtymään nostamaan itse itseään ja tähän ajoitukseen oppisin palkkaamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s